Wikimedia Suomi ry, Kiasma ja Helsigin yliopiston kirjasto järjestävät ensi viikolla Wikipedia-talkoot Helsingissä. Tarkoitus on korjata vinoumaa henkilöartikkeleiden määrässä: artikkeleista vain 17% käsittelee naisia.
En itse pääse kyseisiin talkoisiin, joten ajattelin talkoilla itsekseni ja tehdä sivun yhdestä naisesta. Mutta kenestä minä sen tekisin, sen päätät sinä!
Pyysin CMADFI-tapahtumasta palautetta – ja sainkin sitä varsin paljon, 60 vastaajaa kertoi ajatuksiaan. Kaikkia ei voi kaikessa tietenkään miellyttää, mutta yleisesti osallistujat olivat aika tyytyväisiä, keskiarvo oli lähes kiitettävä (8,62), 10% vastaajista antoi täyden pisteet ja vain yksi antoi kokonaisarvosanaksi kuutosen. Minua tietysti kiinnosti, mikä tapahtumassa tökki kutosen antajaa ja löysin selityksen: vastaaja tulee paikalle ensi kerralla vain, jos huomaa, että ohjelmassa on "vähemmän puheita, enemmän keissejä ja enemmän workshop-tyyppistä toimintaa".
Hän ei ole suinkaan ainoa, joka kaipaa osallistavaa toimintaa ja työpajoja. "Työpaja" voidaan toki ymmärtää monella tavalla, mutta minä ymmärrän sen siten, että joukko ihmisiä kerääntyy yhden pöydän ääreen miettimään jotain ongelmaa. Koska työpajoja on toivottu ennenkin, esitinkin tämän vuoden pääsponsoreille, että he voisivat tehdä jonkin sortin osallistavaa toimintaa siten, että he käyttäisivät ensimmäisen vartin puheenvuoronsa ongelman esittelyyn ja seuraava vartti menisi siihen, että osallistujat miettivät ongelmaan ratkaisua. 300 ihmisen osallistaminen, olkoonkin vaan ammattiosallistajia eli yhteisömanagereita, ei kuitenkaan heitä houkutellut, vaan he valitsivat mieluummin sen vaihtoehdon, että pitivät kaksi tavallista puheenvuoroa.
Jos tapahtuma säilyy jatkossakin näin isona, emme varmaankaan tule jatkossakaan näkemään saman pöydän ääreen kokoontumisia, vaan joudumme ottamaan käyttöön jonkin osallistavan työkalun. Jos olet osallistunut (tai järjestänyt) jotain isoa tapahtumaa, jossa on menestyksellä ideoitu jotain asiaa porukalla, kerro! Mulla on mielessä pari työkalua, jota voisimme ehkä käyttää, mutta niiden käyttö vaatisi tietysti sponsoreilta niitä oikeita ongelmia, joita voisimme ratkaista.
Tietenkin pöydät olivat nytkin käytössä lounaalla, kahvitunneilla ja jatkoilla ja siellä kukin sai ratkaista itselle tärkeimpiä ongelmia kollegoiden kanssa.
Eilisessä chatissa mietimme myös tapahtuman markkinointia – miten saisimme entistä useamman yhteisömanagerin tunnistamaan, että tämä tapahtuma on tarkoitettu myös hänelle? Juha Jalonen ehdotti, että cmadfi-aktiivit alkaisivat järjestää cmadfi-lounaita ympäri Suomea ja minä taidan ostaa ajatuksen :). Ajankohta olisi joka puolella Suomea sama, kuukauden 4. maanantai ja lounaiden satoa voisimme käydä sitten läpi tuoreelta #cmadfi-Twitter-chatissa. Seuraava chattipäivä osuu pääsiäismaanantaille, joten eka mahdollinen lounaspäivä on huhtikuussa, ma 25.4.2016 ja kellonaika on 11.00-12.00. Jos haluat isännöidä/emännöidä #cmadfi-lounaan paikkakunnallasi, kerro minulle, niin pysyn kartalla! Lounaan järjestäminen tarkoittaa käytännössä asiasta twiittailua, tuttujen houkuttelua paikalle, paikan valintaa ja pöydän varausta, jokainen toki maksaa lounaansa itse. Ja siellä lounaspöydässä voi sitten kukin vetää ihan sellaisia työpajoja kuin haluaa :).
Tämän bloggauksen loppuun kerron vielä, mitkä olivat teidän hauskimpia CMADFI-muistoja.
Viime päivinä on kaivattu markkinajargonin sijaan konkreettisempaa puhetta (asiasta bloggasivat Tarja Virmala ja Sanna Jylänki). Konkretia on minun toinen nimeni ja rautalankaakin löytyy käsilaukusta, ja siksi annan tällä kertaa ohjeet siihen, miten LinkedIn:ssä jaetaan linkki:
kopioi (Copy) artikkelin www-osoite
mene LinkedIn:in Home-sivulle
klikkaa kohdasta Share an update
liitä (Paste) linkki aukeavaan laatikkoon
odota, että laatikon alle tulee artikkeliin liittyvä kuva ja teksti
poista linkki laatikosta ja kirjoita siihen sen tilalle teksti, joka selittää miksi halusit ko. linkin kontakteillesi jakaa
Jos linkki liittyy johonkin ihmiseen tai yritykseen, kannattaa tägätä ne mukaan. Se tapahtuu kirjoittamalla ensin @-merkki ja sen jälkeen nimi. Kun kirjoitat esimerkiksi @Johanna, sinulle aukeutuu valikko kaikista tuntemistasi Johannoista. Yritys tägätään samalla tavalla, esim. @Nokia.
Voit jakaa päivityksen monella tavalla. Oletuksena on valittu Public (jota suosittelen), mutta halutessasi voit jakaa linkin vain omille kontakteillesi. Jos olet linkittänyt Twitter-tilisi LinkedIn:iin, linkki menee halutessasi sekä LinkedIn:iin että Twitteriin. Twitterissä vain tulee merkkimäärä vastaan, joten päivityksestäsi menee Twitteriin vain ensimmäiset noin 120 merkkiä. Jos olet tägännyt kuvaukseen ihmisen, joka on yhdistänyt Twitter-tilinsä LinkedIn:iin, twiittiisi tulee automaattisesti oikea Twitter-handle.
klikkaa Share
Jos haluat harjoitella, voit vaikka jakaa linkin tähän bloggaukseen :).
Nappasin vastikään mukaani Aikalaisen, jonka kannessa Anne Kalliomäki haastoi punaisen lankakeränsä kanssa työnhakijoita tekemään taidoistaan tarinan. Keskeistä on, että tarina näkyy esimerkiksi yrityksen tuotteissa, työasuissa jai tilaisuuksissa. Annen Tarinakoneen maskotti on Tarinalammas. Punaisia langanpätkiä roikkuu muuten Annen käyntikorteissakin, eli hänen tapaamansa ihmiset saavat myös pienen palan Tarinalampaan tarinaa.
Jutussa Tiina Nilsson kuvasi itseään "oman elämänsä Pelle Pelottomaksi, joka tekee asioita ja innostuu niistä". Tarinaelementin avulla hän toivoo jäävänsä paremmin työnantajien mieleen. Kirsi Alanen, jolla on kangasagentuuriyritys, ei pitänyt sanasta agentti, kunnes yhdisti sen etsivään, joka suurennuslasin kanssa metsästää asiakkailleen sopivia kankaita ja voilà - sopiva tarina oli löytynyt!
CMADFI:ssä käyttämäni hattu herätti kiinnostusta erikoisen ulkonäkönsä vuoksi, mutta hattuun liittyy tietysti myös tarina: hankin sen itselleni matkamuistoksi ollessani Itävallassa loppuvuonna 2012 tutkimassa sitä, miten autoteollisuus hyödyntää sosiaalista mediaa asiakkaiden kanssa innovoimiseen. Tutkijavaihtoni Grazin Virtual Vehiclessä liittyi osana TTY:n Soita-hanketta.
A photo posted by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on
En tiedä harrastiko hatun edellinen omistaja myös metsästystä, mutta keräilijä hän ainakin oli: hatussa on erilaisia muistoja paikoista, joissa hän on vieraillut. Metsästyshattuni kanssa minä taas etsin tarinoita, joita voin käyttää somekoulutuksissani, kolumneissani, bloggauksissani, somepäivityksissäni ja niin edelleen. Räätälöin koulutukseni niin, että kun esimerkiksi tammikuussa koulutin Maa- ja kotitalousnaisten asiantuntijoita siinä, miten he voivat kertoa työstään somessa, panin päähäni heidän hattunsa ja etsin esimerkkejä, joihin he voisivat samaistua.
MUOKS: Anne kommentoi hattutarinaani ja täydensi sitä hieman: metsästyshatun avulla löydän myös piilotettuja aarteita ja neuvon asiakkaita, miten he voivat omansa löytää.
Helsingin Sanomat tutki joulukuussa TNS Gallupin kanssa suomalaisten nuorten somen käyttöä. Kyselyyn vastasi 558 15-35-vuotiasta suomalaista. Selvisi, että siinä missä kolmekymppiset kirjoittavat statuspäivityksiä Facebookiin, nuoremmat suosivat yksityisempää viestittelyä ja käyttävät esimerkiksi Whatsappia ja Snapchatia kaverin tai kaveriporukan kanssa viestintään. Puolet 15-20-vuotiaista käyttää Whatsappia lähes koko ajan, kun taas 21-29-vuotiaista niin tekee vain vain 19% ja 30-35-vuotiaista vain 8%.
Samasta ilmiöstä kirjoitti muuten myös viime vuonna ilmestynyt Mitä se sulle kuuluu? -kirja. Olen viime aikoina jakanut somessa kirjasta tekemiäni visuaalisia muistiinpanoja.
A photo posted by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on
Suosituin somepalvelu oli YouTube, jota kaikista kyselyyn vastanneista käytti viikottain 82%. Omia sisältöjä sinne tuotti nuorimmista 13%, parikymppisistä 20% ja kolmikymppisistä 10%.
Facebookia käytti vähintään kerran viikossa 80% vastanneista ja päivittäin 66% alle 20-vuotiaista ja 73% 21-29-vuotiaista. Omia sisältöjä sinne tuotti nuorimmista 40%, parikymppisistä 72% ja kolmikymppisistä 80%.
Viikottain Instagramia käytti kaikista vastaajista 42%, päivittäin 62% alle 20-vuotiaista ja 33% 21-29-vuotiaista 33%. Omia sisältöjä nuorimmista tuotti Instagramiin 84%, parikymppisistä 56% ja kolmikymppisistä 41%.
Kaikista kyselyyn vastanneista Twitteriä käytti viikottain 24%. Nuorimmista 32% twiittasi, parikymppisistä 28% ja kolmikymppisistä 17%.
Kaikista vastaajista 21% käytti Snapchatia viikottain. Alle 20-vuotiaista 47% käyttää Snapchatia päivittäin, 21-29-vuotiaista 11% ja kolmekymppisistä vain 2%. Omia sisältöjä snäppäsi nuorimmista 65%, ja 17% parikymppisistä. Kolmikymppiset eivät snäpänneet lainkaan itse.
Google+:aa käytti vastaajista 16%, Redditiä ja Twitchiä 14%, Tumblr:ia 13% ja Pinterestiä 12%.
Tutkin nuorten somen käyttöä erityisesti huhtikuussa pitämääni koulutusta varten, jolle Emma-akatemia on antanut aika lennokkaan nimen:
Kyttäämisen sijaan yritän opettaa vanhemmat ymmärtämään somen erityispiirteitä ja sitä, miten he voivat tukea lastaan sen käytössä. Siinä missä nuoret ovat teknisesti vanhempiansa näppärämpiä, heillä on vielä puutteita siinä, miten mediaa luetaan. "Pakollisen pelottelun" lisäksi lupaan kertoa myös somen hyvistä puolista. Koulutus järjestetään 23.4.2016 Helsingissä ja vaikka se on tarkoitettu ensisijassa teinien vanhemmille, mutta saa sinne muutkin kiinnostuneet tulla. :)
Voitte kuvitella, että CMADFIl-tapahtuman järjestämiseen on mennyt tunti jos toinenkin. Siksi ei ole ehkä ihme, että oma esitykseni, toisen yhteisömanagerikyselyn tulokset, valmistui vasta tapahtumaa edeltävänä viikonloppuna. Julkaisin kyllä paloja tuloksista pitkin syksyä, ns. twiitti kerrallaan, mutta viimeiset vastaukset kävin läpi vasta viime metreillä.
Mitä sitten selvisi?
No muun muassa se, yhteisömanagerit ovat aika erilaisia. Heillä on erilaisia titteleitä, he työskentelevät sisäisten tai julkisten yhteisöjen parissa, käyttävät erilaisia työkaluja ja heillä on erilaisia yhteisöön liittyviä tavoitteita. Toiset tekevät työnsä yksin, toisilla on jopa yli 10 hengen tiimejä, joissa on ihmisiä eri puolilta organisaatiota.
Heidän yleisimpiä työtehtäviään ovat:
Teen tila/statuspäivityksiä (96,1%)
Otan kuvia / Neuvon yhteisön jäseniä (80,4%)
Käytän viestinnässä yhteisön tuottamaa sisältöä (76,5%) ja
Maanantaina oli kauan odotettu päivä, viides Suomessa järjestetetty CMAD-tapahtuma. Olimme tällä kertaa Jyväskylän yliopiston vieraina, mikä toi minulle kotikenttäetua - kerrankin minun ei tarvinnut matkustaa. Tuttu paikka tai se, että kyseessä oli jo viides kerta sai aikaan sen, että tällä kertaa minua ei juuri jännittänyt se, miten tapahtuma sujuu, vaikka otimmekin taas joukon uusia juttuja käyttöön.
Tapahtuman alussa oli improteatteri Mielettömän Sitruunan esitys: konsultti, joka esitteli uutta yhteisöpalvelua nimeltä Facebook. Hänet ajettiin pois - hei, sähän pidät 10 vuotta vanhaa esitystä! ja tilalle tullut konsultti pyysi yleisöä antamaan määritelmän yhteisömanagerille. Sen saatuaan hän alkoi räpätä vastausta. Aloitettiin aamu tämmöisellä esityksellä siksi, että aiemmin joku on palautteessaan toivonut räväkämpää aloitusta.
Tapahtuman liveraportointi oli aiempaa organisoidumpaa: Lvngroomin Karri Anttila ja Laura Johansson ottivat meille valokuvia, Medita Communicationsin Tiinu Wuolio ja Reetta Mikkola livetwiittasivat @cmadfi-tilile, Linda Saukko-Rauta teki koko päivästä visuaaliset muistiinpanot ja opiskelijat, Kaisa Huttunen ja Kepa Eskelinen, tekivät Periscope-lähetyksiä päivän mittaan. Tapahtuman pääjärjestäjänä tämä oli mulle ehkä se hienoin asia, sillä mun liveraportointia hidasti moni asia, joka piti ratkaista lennossa, esim. miten saada puhujalle parkkipaikka tai spämmi pois someseinältä.
Tapahtuman lopuksi Valio ja Cloetta jakoivat osallistujille yllätyslahjan, paperipussiin pakatut matkaeväät, mm. kaakaota ja Tuplaa - yhteisömanagerit saivat siis päivittäisen suklaa-annoksensa. Olin itsekin pussittamassa eväitä ja voitte vain kuvitella, millaisen liukuhihnan 300 pussin tekeminen vaati
Sen sijaan, että kertoisin nyt omia ajatuksiani tapahtumasta, annankin sananvuoron nyt niille 33 osallistujalle, jotka ovat jo vastanneet palautekyselyyn (muut: teillä on vielä pari viikkoa aikaa).
Eli miksi CMAD:iin osallistuttiin ja mikä siinä oli parasta?
Sopi aikatauluun/budjettiin.
Halusin tulla kattomaan mikä se on ja mitä sieltä vois oppia. Ja mukaan tarttuikin muutama hyvä juttu.
Pysyäkseni kärryillä Hyviä esityksiä.
Olisin saanut tunnelmasta enemmän irti, jos olisin päässyt paikan päälle kuten kolmena aiempana vuonna. Toinen kokous ja flunssa pidättelivät.
Kuulla samanmielisten näkemyksiä
Monipuoliset esiintyjät
Hain uusia ideoita omaan työhön.
halusin lisäymmärrystä kollegoiden työnkuvasta ja vahvistusta omaan identiteettiin Piti tulla paikan päälle mutta en sitten päässytkään.
Monipuolinen anti, aikataulu piti suht hyvin, tekniikka toimi ja ääni kuului hyvin.
Kahvitauko ja verkostoituminen
Hyvät esitykset ja kahvitauon juttuhetki
Haluan seurata oman ammattialan kehittymistä. Parasta tapahtumassa on tavata muita yhteisömanagereita ja vaihtaa kuulumisia.
Olin puhujana. Parasta oli rohkea ja ylpeä nörtti-ilmapiiri.
Halusin verkostoitua ja oppia uutta. Itselleni hyödyllisimpiä olivat tiedon vaikuttavuuteen sekä sisältöön ja sen esittämiseen liittyvät preset (Luoma-aho, Jokiniitty, Gylling, Kemiläinen).
Aiheet kiinnostivat. Parasta olivat esitykset ja ihmisten tapaaminen ja kiva, rento tunnelma. Käytännön kokemusten jakaminen. Uudet tuulet. Virkeät puhujat. Tuttujen ihmisten tapaaminen ja edelleenkin ensimmäisiä/ainoita tapahtumia, jossa puhutaan sosiaalisen median yhteisöistä muutoinkin kuin ihmettelevään sävyyn, taivastellen tai euronkuvat silmissä.
Minglaus muiden community managereiden kanssa, ajantasalla pysyminen.
Tästä on jo tullut perinne. Ja mukana myös aktiivisesti valmisteluissa ja "järjestäjänä". Parasta tietty kaikki ne mukavat ja hyödylliset kohtaamiset.
Yksi osa työnkuvaani on yhteisömanagerina toimiminen. Osallistuin, koska halusin kuulla alan tuoreimmat asiat ja uudet näkökulmat.
Parasta olivat työntekijälähettilyyteen liittyvät esitykset, sillä se on omassa organisaatiossa tällä hetkellä pinnalla.
Ihmisten kohtaaminen, muutamat pienyrittäjää inspiroivat puhujat.
Tulin kuulemaan erityisesti muiden kokemuksia ja tapaamaan naamoja.Listalla myös pari kiinnostavaa puhujaa. Nämä olivat myös parasta. Samalla myös vähän etäisyyttä omaan arkeen.
Verkostoituminen alan ihmisten kanssa.
Parasta napakat, hyvin valitut puheenvuorot
Ohjelmassa useampia puheenvuoroja, jotka osuvat ajan hermoon oman työni kannalta Naamakkain tapaaminen.
Yhteinen pöhinä, jota ei yksin pysty luomaan.
Olen vasta tullut alalle, joten satuin törmäämään tietoa etsiessäni tapahtumaan blogissa. Tulin, koska halusin saada yleisesti ideoita ja ajatuksia omaan työhöni ja tapaamaan ammattilaisia. Parasta olivat Gyllingin ja Simosen puheenvuorot, jotka olivat havainnollisia ja informatiivisia. Kävin myös ruokatunnilla erinomaisia keskusteluja, jotka laajensivat omaa horisonttiani.
Tapaamiset, kiinnostavat alustukset
Etsin uusia ideoita työtäni varten. Parasta olivat inspiroivat puheenvuorot (kuten Vilma Luoma-Aho).
Oppiakseni uutta. Parasta käytännön esimerkit. Tuttavien tapaaminen sekä mielenkiintoiset puheenvuorot. Asiaa riitti!
