Ketä hyväksyt LinkedIn-verkostoosi ja LinkedIn työnhaussa -koulutus

Sain vastikään tarjouspyynnön, jossa pyydettiin hyvin yksityiskohtaisia perusteluja siihen, miksi juuri minä olisin hyvä pitämään koulutusta työnhausta LinkedIn:ssä. Päätin vastata kalvosetillä, jonka löydät tämän postauksen lopusta.

Koulutuksiani on kehuttu käytännönläheisiksi, eikä ihme: jaan koulutuksissa paljon omia, tuttavieni tai asiakkaideni kokemuksia.

LinkedIn:iä olen käyttänyt itse ainakin

• työnhaussa, 
• asiantuntijaosaamisen tunnetuksi tekemiseen, 
• myymiseen, 
• verkoston rakentamiseen 
• yhteydenpitoon entisten ja nykyisten työkavereiden kanssa
• oppimiseen, keskusteluun jne.

Vuonna 2009 tunsin lähinnä nokialaisia eri puolilla maailmaa, mutta vuosien varrella olen saanut seurata Nokia-verkostojeni muuttumista ja satojen tuttavieni työnhakua mm. LinkedIn:in avulla. Verkostooni kuuluu tällä hetkellä 345 ihmistä, jotka ovat joskus työskennelleet Nokiassa, nykyisiä nokialaisia heistä on enää vain 55 (ja Microsoft-kaupan jälkeen heitä onkin varmaan enää kourallinen?).

Muutokset LinkedIn-verkostossani kolmen viime vuoden aikana

Vaikka verkostoni onkin kasvanut, olen aika tarkka LinkedIn-verkostoni kasvattamisessa - hyväksyn kutsuja vain ihmisiltä, joiden kanssa olen jutellut tai ollut muuten läheisessä tekemisissä. En siis ole esimerkiksi koskaan tavannut Mini treasures wikin moderaattoria Lindaa enkä edes tiedä hänen sukunimeään (!), mutta koska olemme hyvin tiiviisti tekemisissä, on luonnollista ottaa hänet verkostooni myös LinkedIn:ssä. Mutta karvani nousevat kyllä pystyyn, kun ventovieras ihminen väittää olevansa ystäväni.

Post by Piilotettu aarre.

Viime syksynä eräs "tv:stä tuttu" henkilö pyysi minua LinkedIn-verkostoonsa. Hänen mielenkiintonsa hiveli toki itsetuntoani - oho, onko tuo minut huomannut - ja jouduin miettimään LinkedIn-politiikkaani uudestaan, eli otanko verkostooni julkkiksia tai muita merkittäviä ihmisiä, vaikken olisi ollut heidän kanssaa missään tekemisissä? Hetken mietittyäni vastaus oli selkeä: kohtelen kaikkia ihmisiä samalla periaatteella. En halua vastata kaverilleni "mistä sinä tuonkin ihmisen tunnet?"-kysymykseen "en mistään, se vaan lähetti mulle pyynnön ja minä hyväksyin" (olen joskus itse kysynyt referenssiä jostain ihmisestä ja saanut tuollaisen vastauksen).

No miten ihmiset sitten yleensä LinkedIn-kutsujen kanssa menettelevät? Kyselin hiljan asiaa Facebook-kavereiltani ja tässä tyypillisimpiä vastauksia:

1. En yleensä hyväksy kuin tuttuja LinkedIn:ssä mutta pari kertaa on lipsahtanut vahingossa tuntematon. 
2. Hyväksyn yleensä kutsuja myös tuntemattomilta, jos meillä on joku yhteinen tuttu ja on suomalainen (saattaa olla joku Twitter-seurattavani)
3. En hyväksy täysin tuntemattomia. En hyväksy vaikka olisi kuka (siis esim. julkisuuden henkilö).
4. Hyväksyn kaikki, koska kysyjä on todennäköisesti ollut koulutuksessani.
5. En hyväksy tuntemattomia, "vähimmäisehtona" että olen tavannut/keskustellut jossain yhteydessä.
6. Hyväksyn LinkedInissä etenkin kaikki suomalaiset. Joitakin ulkomaalaisia vain jos on jotain yhteistä verkostoa.
7. Twitter-tuttavuus ei minulle riitä vaan hyväksyn vain ihmiset jotka olen tavannut.
8. Viime aikoina olen joutunut kysymään, olemmeko tavanneet tai mistä hän luulee minut tuntevansa. Lähiaikoina on ollut enemmän ulkomaalaisia tyrkyllä ja vastaavasti sitten epäluulonikin korkeammalla.
9. Hyväksyn kutsut esimerkiksi samaan LinkedIn-ryhmään kuuluvilta.

Google-haulla tämä LinkedIn-keskustelu nousi ykköseksi haussa, jossa kysytään, pitäisikö tuntemattomia ihmisiä hyväksyä verkostoon.

LinkedIn-koulutuksessani kerron nappulatekniikan sijaan enemmän palvelun kulttuurista ja hyvistä ja huonoista käyttötavoista. Tarjousta pyydettiin työnhakijoille, mutta LinkedIn sopii toki myös myyjille ja eri alojen asiantuntijoille.

Linkedin työnhaussa koulutus_kuvaus from Johanna Janhonen

Kerro miten sinä LinkedIn-verkostoosi ihmisiä hyväksyt ja lue lisää LinkedIn:stä kotisivultani!

LinkedIn rekrytoinnissa ja tuore infografiikka

Koska LinkedIn vetää selvästi lukijoita tähän blogiin, jaan teille pari mielenkiintoista juttua aiheeseen liittyen.

Ensinnäkin Veikkolaisen Sarin mielenkiintoinen postaus, jossa hän vertaili Facebookia, Twitteriä ja LinkedIn:iä. Sari työskentelee Ylen HR:ssä, joten oli erityisen mielenkiintoista lukea hänen ajatuksiaan LinkedIn:stä rekryvälineenä:

"LinkedIn:n merkitys työnhaussakin on voimakkaassa kasvussa. Osaajien etsiminen LinkedIn:n kautta lisääntyy koko ajan ja siksikin on tärkeää pitää oma profiili timmissä kunnossa. Rekrytoijien proaktiivisuus lisääntyy ja potentiaaliset hakijat tunnistetaan jo ennen kuin he itsekään tietävät olevansa hakijoita."

Niin, eikö olisi kivaa tulla löydetyksi uuteen työhön ilman hakemisen vaivaa? Tiedän tapauksia, joissa näin on käynytkin.

"Työttömyyden lisääntyminen näkyy myös LinkedIn:ssä. Huomattavasti aiempaa useamman profiilin esittelyssä lukee: etsin uusia haasteita. Näin kannattaakin tehdä, jos tilanne sitä vaatii."

Kun tuttavani kirjoittavat LinkedIn-otsikokseen "Looking for new challenges", puutun yleensä asiaan. Paljon parempi on kirjoittaa, että on vaikka Java-koodaaja tai Oracle-osaaja, joka etsii uusia töitä.

"Somerekryn tulevaisuus ei olekaan hauskassa rekrykampanjoinnissa vaan suorahaussa, eli brändäys on tärkeää. Se on minimissään huolehtimista siitä, että tiedot itsestä löytyvät hyvin ja helposti verkosta."

Niin, miten sinä olet brändännyt itsesi, haluatko sinä tulla löydetyksi?

Toinen juttu, jonka halusin jakaa on tämä LinkedIn-aiheinen infografiikka eli infograafi (kumpaakin termiä näkee käytettävän, Google-haussa ensimmäinen pesee jälkimmäisen luvuin 9540-1400). Se, mistä tässä erityisesti tykkään, on hauskat visualisoinnit: kahvikuppi, kännykkä, postikortti jne. Pöydälle on siis levitelty palveluun liittyviä lukuja ja faktoja hauskalla tavalla.

Source: siliconrepublic.com via Johanna on Pinterest

Top10: Suomalaiset YT:n kourissa, oma tarina vuosien takaa (4)

Vuoden ja samalla kaikkien aikojen neljänneksi suosituin blogikirjoitukseni kertoi aika henkilökohtaisesta asiasta: siitä, miten minä ja muut Jyväskylän nokialaiset saimme potkut kolmisen vuotta sitten. Blogikirjoitus taitaa olla henkilökohtaisimpia tähän blogiin kirjoittamiani (salaisissa blogeissani, joita olen jakanut lähipiirille, olen toki jakanut enemmänkin tunteitani).

Sen, miksi bloggaus nousi listalle, perustelen näin:

• se vetosi tunteisiin
• se loi toivoa
• se oli ajankohtainen Nokian (ja muiden yritysten) ilmoitettua taas uusista irtisanomisista

Jälkikäteen katsottuna potkut olivat minulle onneksi, sillä ilman niitä olisin tuskin koskaan löytänyt itsestäni rohkeutta alkaa yrittäjäksi. Monet ystäväni ovar myös ryhtyneet yrittäjäksi, mutta monet ovat työllistyneet muualle ja saaneet entistä mielenkiintoisempia töitä, jossa ovat voineet käyttää Nokialla oppimiaan juttuja hyväksi.

Ei siis enää odoteta "uutta Nokiaa" vaan monta "kuumaa Roviota", "ketterää Jollaa" ja "vauhdikasta HeiaHeiaa" sekä lisää "Piilotettuja aarteita", itsensä työllistäviä asiantuntijoita.

Comma7 ja miksi some kuuluu viestintäosastolle (osa 2)

Eilen aloitin 4-osaisen sarjan siitä, mitä viestinnän ammattilaiset eri some-strategioista miettivät.

Tänään on vuorossa tapa 2, jossa some on markkinoinnin (viestinnän) yksinoikeus

Hyviä puolia:

• viestintä pysyy hanskassa, se on yhdenmukaista ja viestit ovat ymmärrettäviä
• viestintä tukee yrityksen linja
• tapa ei rasita muita asiantuntijoita, 
• riskien ja kriisien hallinta onnistuu paremmin
• "organisaatiossa on viestintäosaamista juuri siitä syystä, että he huolehtivat viestinnästä, myös somessa"

Huonoja puolia:

• substanssiosaaminen muilta työntekijöiltä jää saamatta, 
• elämänmakuisuus ja rosoisuus puuttuvat viestinnästä, 
• ei synny niin helposti organisaation yhteisöllisyyttä, 
• viestinnän volyymi pienempi kun viestintä on harvojen käsissä, 
• viestintä on liian markkinointipainotteista ja stailattua

Tämä tapa sopii niille organisaatioille:

• joilla on paljon yhteiskunnallisesti tulenarkaa tietoa (esim. armeija, lastensuojelu)
• kun viestinnän ammattilaisuudella on merkitystä (esim. viestintäalalla)
• pörssiyhtiöille
• erikoistilanteissa (esim. YT, kriisitilanne)

Organisaatiossa pitää ohjeistaa:

• miten saadaan markkinointiin tieto, 
• some-strategia: yhteiset pelisäännöt, linjaukset, julkaisuaikataulut, miten nopeasti vastataan, käytetäänkö vastaamiseen omia profiileja vai yrityksen yhteistä, 
• kuva- ja tekstioikeudet (miten yrityksen eri materiaaleja saa käyttää somessa)

Johdolle tapa perustellaan näin:

• some ei vie muiden (erityisesti johdon) työaikaa, 
• maineenhallinta on hyvissä käsissä: brändi säilyy ehjänä ja kiinnostavana

Huomenna sarja jatkuu tavalla 3, jossa eri puolilta organisaatiota kerätään sometiimi.

Uusi elämä jälkeen Nokian (3T-haastattelu)

Blogini kaikkien aikojen luetuin juttu on kesäkuussa kirjoittamani bloggaus Onko elämää Nokian jälkeen? Aihe on valitettavan kiinnostava näinä aikoina. Samaan sarjaan kuuluu 3T-lehden viime viikon numerossa ilmestynyt juttu, jossa 8 entistä nokialaista kertoo uudesta urastaan. Minua haastateltiin juttuun sähköpostitse. Lehteä varten vastauksia lyhenneltiin paljon, joten  halusin julkaista ne täällä kokonaisuudessaan. Haastattelustani poimittiin muuten lehden pääkirjoitukseen ajatukseni siitä, että vuodet Nokiassa olivat minulle työelämän korkeakoulu.

1. Mitä teet työksesi nyt?

Olen sosiaalisen median asiantuntija ja tutkija. Piilotettu aarre
-yritykseni kautta pidän some-koulutuksia ja -työpajoja eri puolella
Suomea ja tuotan sisältöjä sosiaalisen median palveluihin (esim.
Wikipediaan). Tampereen teknillisen yliopiston Soita-projektissa tutkimme
innovointia, jota B2B-yritykset tekevät somen avulla asiakasrajapinnassa.

2. Milloin lähdit Nokiasta ja minkälaisista tehtävistä?

Vietimme Jyväskylässä Nokian hautajaisia kesäkuussa 2009. Toimipisteemme
sulkeminen oli aluksi järkytys, sittemmin olin tyytyväinen siihen, että
saimme lähteä ensimmäisten joukossa.

Vuonna 2009 koin olevani unelma-ammatissani: tein töitä rakastamieni
some-palveluiden kanssa. Toin tuotekehitysyksikköömme mm. sisäisen
yhteistyöalustan, wikin, ja opetin insinöörimme korvaamaan sähköposteja
sen ja sisäisten blogien avulla.

3. Oletko tyytyväinen siihen, miten työurasi on muuttunut? Miksi?

Koen yhä olevani unelmatehtävässäni työskennellessäni sosiaalisen median
työkalujen parissa. Korporaatiovuosien ja lukuisten pomojen jälkeen osaan
arvostaa yrittäjän vapautta päättää itse omasta työstä ja aikatauluista.
Nautin saadessani toteuttaa itseäni monipuolisesti, siitä, ettei turhia
palavereja ole ja että jokainen päivä on erilainen. Nokiasta kaipaan
lähinnä työkavereitani, mutta somen avulla he ovat yhä lähellä.

Ilman irtisanomista en ehkä koskaan olisi uskaltautunut yrittäjäksi, joten
tunnen saaneeni Nokialta onnenpotkun!

4. Mikä on mielestäsi tärkein asia, jonka Nokiassa opit? Mitä työura
yhtiössä sinulle antoi?

Ehdin työskennellä Nokiassa 11 vuotta erilaisissa tuotekehityksen
tehtävissä Tampereella ja Jyväskylässä. Tutuksi tuli mm.
projektinhallinta, laadunhallinta, erilaiset prosessit ja niiden
mittaaminen. Uusiin puhelimiin pääsi tutustumaan ennakkoon, hullaannuin
mm. kamerakännyköihin, multimediaviesteihin, kommunikaattoreihin ja
mobiiliin nettiin ensimmäisten joukossa. 

Opin mm. tekemään etätöitä, verkostoitumaan ja sietämään
jatkuvaa muutosta. Työympäristömme oli kansainvälinen ja nuorekas ja
tutustuin moneen mielenkiintoiseen ihmiseen, ystäviä sain esim. naisten
saunailloista, joita järjestimme Tampereella harjoittelijakollekoideni
kanssa. Paljon hauskoja muistoja jäi myös työmatkoilta, joista
mielenkiintoisin oli kevät Tokiossa. Vaikka etukäteen vannoinkin tekeväni
suomalaiseen tapaan 7,5 tunnin päiviä, ympäristön paine vaikutti.

Jälkikäteen totesin, että Nokia-vuoteni olivat mahtava työelämän
korkeakoulu, jossa oppi valtavasti uutta koko ajan. Tärkeintä oppia on
vaikea valita, mutta ainakin suuren organisaation haasteet tuli koettua
kantapään kautta: vain muutos on pysyvää.

LinkedIn, työnhakijan paras kaveri?

Jatketaan LinkedIn-teemalla tänäänkin. Viime viikolla vastaan tuli kirjoitus, jossa mietittiin sitä, miten uutta työtä etsivän kannattaa lähteä liikkeelle LinkedIn:ssä. Mitä tehdä sitten, kun oma profiili on laitettu kuntoon?

Keskusteluihin voi osallistua LinkedIn:in Answers-osiossa tai monissa ryhmissä, mutta helpointa on ehkä aloittaa juttelu omien kontaktien kanssa status-päivitysten kautta. Päivityksissä ei tietenkään kerrota mitä on syönyt aamupalaksi (ellei sitten satu olemaan kahvilan omistaja, joka haluaa kertoa paikkansa uutuuksista), vaan siitä, mitä omaan työelämään kuuluu.

Kerrotaan esimerkiksi, että

• "ilmoittauduin juuri tähän mielenkiintoiseen seminaariin (linkki), onkos joku muu tulossa?", 
• "luin nn:n kirjoittaman kirjan/artikkelin/bloggauksen x ja aloin miettiä miten...", 
• "meillä on avoinna tällainen työpaikka (linkki), vinkkaapa tuttavillesi asiasta". 

Itse kerron statuspäivityksissä usein bloggauksistani (en toki kaikista).

Työnhakijalle päivitykset ovat hyvä tapa saada näkyvyyttä, mutta kannattaa välttää ns. epätoivoisuutta. YT:eiden jälkeen saimme Nokiassa paljon työnhakuvalmennusta ja yksi neuvo painui mieleen: ei saa hakea töitä liian äkkiä, sillä "paniikki haisee". Kirjoituksessa oli esimerkki tällaisesta: “I’m in a job hunt, anyone have leads for me? Who’s hiring?”. Viime viikolla törmäsin suomalaiseen versioon vastaavasta: 2-tason kontaktini oli laittanut tittelikseen "No position at No company". Ei hyvä. Siksi laitoin hänelle viestin yhteisen tuttavamme kautta ja nyt hän on korjannut tittelinsä "alan ammattilaiseksi, joka etsii uutta työtä". Ei ehkä paras versio vielä tuokaan, mutta nyt hän pääsee ainakin mukaan hakuihin, joissa etsitään ko. alan ammattilaisia.

Jos saat hyviä vinkkejä joltain kontaktiltasi tai osallistut innostavaan koulutukseen, voit kertoa siitä päivityksessä tai mieluummin suosituksissa (sillä ne ovat näkyvissä ihmisten profiileissa vuodesta toiseen). Ihminen, jota suosittelet ilahtuu yleensä palautteesta. Suosituksessa voit kertoa rivien välissä itsestäsi, esimerkiksi siitä, että haluat kehittää omaa osaamistasi tai että olet oppinut jotain alan "gurulta". Ei kannata myöskään olla liian ujo suositusten pyytämisessä, niistä on oikeasti hyötyä. Itse pääsin esimerkiksi kerran haastatteluun lähinnä siksi, että haastattelija tunsi suosittelijani.

Artikkelissa neuvottiin tekemään työhaastatteluihin valmistautuminen näkyväksi:  “I’m very interested in opportunities at Dell. Does anyone have experience interviewing with them? Please send me a message!”. Ujompi hoitaa saman asian tekemällä haun omaan kontaktiverkkoonsa ja tutkimalla sitä, kuka omista kontakteista on a) työskennellyt Dellillä tai b) tuntee jonkun delliläisen, minkä jälkeen näitä ihmisiä voi lähestyä yksityisviestillä. Oma haastattelija kannattaa paitsi googlettaa myös linkedinittää: onko teillä yhteisiä tuttavia/ryhmiä/mielenkiinnon kohteita?

Onko sinulla toimivia kikkoja siihen, miten LinkedIn:in kautta napataan työpaikka? 

Onko elämää Nokian jälkeen?

Vietän tänään vuosipäivää: 3 vuotta sitten aloitin suuren seikkailun Nokian ulkopuolella.

Joku aika sitten kävin läpi tuona keväänä kirjoittamaani nettipäiväkirjaa. Aloitin vuodenvaihteessa 2008-2009 kuvapäiväkirjan Nokian Share-palvelussa, jonka jaoin lähimmille sukulaisille ja ystäville tarkoituksenani kertoa lähinnä lasten kuulumisia.

11.2.2009 projekti sai toisenlaisen luonteen tämän kuvan myötä:

Vaikka Jyväskylän toimipisteen sulkemista oli spekuloitu siitä asti kun sinne menin (2002), tilanne oli järkytys minulle ja monelle muullekin.

Kevään aikana kerroin lähipiirille tunteistani, yt:eiden etenemisestä, suunnitelmieni kehittymisestä, siitä miten sain potkut (ruusun kera!), miten Jyväskylän toimipisteen yhteishenki kasvoi ennennäkemättömiin mittaluokkiin. Intoilimme yhdessä mm. tästä erään työkaverimme tekemästä biisistä:



Aika ajaton biisi, eikö totta...

Lähipiirin ja työkavereiden tuki olivat valtava voimavara (kiitos kun jaksoitte seistä vieressäni silloin!) ja päiväkirjan pitäminen auttoi näkemään asiassa myös valoisia puolia. Jälkikäteen ajatellen potkut olivat minulle oikeasti onnenpotku, ilman sitä en varmasti olisi uskaltanut esimerkiksi lähteä yrittäjäksi ja moni muukin seikkailu olisi jäänyt kokematta: Protomo, Ambientia, Soita-projekti, erilaiset some-projektini. Minulla ei ehkä vieläkään olisi somesukua, jonka kanssa hypettää uusia palveluita ja mm. Mini treasures wiki, sosiaalinenmedia.org ja Kiepaus olisivat jääneet syntymättä ja monta mielenkiintoista ihmistä tapaamatta.

Toivotan voimia kaikille, jotka ovat nyt samassa tilanteessa kuin minä aiemmin. Luottakaa itseenne ja osaamiseenne, verkostoitukaa, puhukaa ja kirjoittakaa. Käyttäkää sosiaalista mediaa hyväksenne, päivittäkää ainakin LinkedIn-tilinne ja nauttikaa siitä, kun headhunterit käyvät profiilejannne tutkimassa (eilen Cisco huuteli Twitterissä, että heitä nokialaiset kiinnostavat). Lannistua ei saa, olen melko varma, että monelle potkut tuovat ennen pitkää tilalle jotain parempaa, jotain, josta ei ole uskaltanut edes haaveilla. Tsemppiä!

Joulukalentereita ja uutiskatsauksia

Vuonna 2008 tein some-joulukalenterin Nokian sisäisessä blogissani, jaoin joka päivä vinkkejä ja linkkejä. Sivuhuomautuksena kerron, että samana vuonna Nokiassa oli toinenkin joulukalenteri, jonka teki myös Hiltusen Elina, joka tunnetaan nykyään mm. tulevaisuuden tutkijana, Angry birdsien ja Pirkan piparkakkutalon virkkaajana, Tuomas Enbusken vakiovieraana ja Talouselämän entisenä kolumnistina. Elina lähetti minulle kasan kalentereita Jyväskylässä jaettavaksi ja ajan hengestä kertoo jotain se, että työkaverinii epäilivät, että viimeisestä luukusta tulee tieto, että Jyväskylän yksikkö suljetaan. No, sitä tietoa saimme odottaa sitten 11.2.2009 asti...

Tänä vuonna aloin joulukuun alussa harmitella sitä, etten ehtinyt tehdä asiakkailleni joulukalenteria. Nukkekotiaiheisia joulukalentereja olen tehnyt vuodesta 2003, tänä vuonna tein sellaisen Mini treasures wikiin. Tavoite on, että joka päivän täyttäisi eri henkilö, mutta käytännössä tähän liittyy paljon haasteita:
-kaikki nukkekoti-ihmiset eivät ensinnäkään tee jouluprojekteja
-kaikki harrastajat eivät tee useita jouluprojekteja (eli jos osallistuu kerran kalenterin täyttöön, seuraavana vuonna ei ehkä olekaan mitään uutta kerrottavaa)
-harrastajilla on joulun aikaan kiire muiden projektien kanssa
-kaikki potentiaaliset kalenterin täyttäjät eivät osaa wikittää/pienentää kuvia/ladata videoita YouTubeen jne
-jne

Kovan työn jälkeen lopussa kiitos seisoo - kalenteri tuli tänäkin vuonna täyteen ja samalla saimme myös uusia kasvoja wikiä muokkaamaan :). Eli tällä palopuheella halusin kertoa, miksi en ottanut kahta kalenteria työn alle.

Mutta asia jäi siis kaivelemaan ja siksi halusin tehdä jotain muuta. Vuoden lopussa media täyttyy erilaisista listauksista ja uutiskatsauksista, joissa kerrataan vuoden tärkeimmät tapahtumat. Piilotetussa aarteessa on tapahtunut paljon kivoja ja jänniä asioita vuoden mittaan, mutta mikä on merkittävää - sen annoin teidän lukijoiden päättää. Eli huomisesta alkaen alan esitellä kymmenen kaikkien aikojen suosituinta blogipostausta tässä blogissa - ne kun sijoittuvat kaikki tälle vuodelle. Ns. pitkä häntä pitää huolen siitä, että alkuvuosi on yliedustettuna, alkuvuoden kirjoituksilla on ollut pidempi aika tulla löydetyksi. Mutta pysyhän tällä kanavalla vuoden loppuun asti. :)

Taas uusi blogi - miksi?

Syntyi taas tarve uudelle blogille, vaikka mullahan blogeja piisaa. Osa harrastuksiin ja henkilökohtaisiin kuulumisiin keskittyneistä blogeista on loppunut/tauolla erinäisistä syistä: 360-palvelun loppuminen, työpaikan vaihto, ajanpuute/elämäntilanne, asioiden siirtyminen mikroblogeihin... Aktiiviset blogini tällä hetkellä ovat:

- Hidden treasure 2.0 (tämän blogin englanninkielinen isosisko: web2.0-ilmiöitä/videoita/esityksiä, usein bisnesvinkkelistä)

- Mini treasures (blogi, jossa tiedotan Mini treasures wikin kuulumisia.)

- Sähköinen tietoisuus (Ambientian ryhmäblogi, johon kirjoitan työstäni)

Tähän blogiin kerään suomenkielistä sisältöä/esityksiä sosiaalisen median ilmiöistä, joita en Hidden treasure 2:een voi laittaa, mukavaa kun sellaistakin alkaa löytyä. Blogin nimen historia alkaa vuodesta 2008, jolloin mietin nimeä Nokian intranettiin perustamalleni blogille, jossa kerroin organisaationi käyttämistä web2-pohjaisista kommunikointivälineistä. En ollut niin tunnettu kuin OPK, joten Johanna's blog ei ollut vaihtoehto. Tiesin myös, ettei nimeä kannata johtaa organisaatiosta, sillä jos joku on Nokiassa pysyvää niin se on jatkuvat organisaatiomuutokset. Otin siis mallia suosittujen blogien nimistä, joissa oli joku hauska idea tai tarina takana. Piilotettu aarre viittaa siihen, että meillä oli todella paljon tietoa ja paljon paikkoja, johon tietoa haudata: verkkolevyjä, Lotus Notes -tietokantoja, intranet-sivustoja, wikejä...

Blogiini keräsin löytämiäni kultahippuja, mm.:
- vinkkejä, joilla wikien seurannasta tulee helpompaa
- eri wikialustojen eroja
- ohjeita bloggaamiseen ja blogin muokkaamiseen
- tietoa erilaisista käytettävissä olevista syötteenlukijoista
- mainoksia erilaisista Nokian sisäisistä tietopankeista ja (mashup)portaaleista
- asiaa tiedon luokittelusta: mitä asiaa voi missäkin jakaa, miten ryhmäoikeuksia hallitaan
+ tietoja vetämieni projektieni etenemisestä

Usein minulta kysyttiin, että miten vaikka blogissa tehdään sitä tai tätä. Sen sijaan, että olisin vastannut kysyjälle maililla, kirjoitin vastauksen blogiin ja lähetin hänelle vain linkin. Hyvin pian saatoin vastata kysymyksiin pelkillä blogilinkeillä ja kuukausien kuluessa kysymysten määrä väheni, kun ihmiset oppivat katsomaan blogista ensin. Blogissani oli paljon kirjoituksia, mutta avainsanojen ja kategorioiden avulla haluttu tieto löytyi muutamalla klikkauksella.

Blogista tuli minulle tärkeä työväline. Sen avulla löysin uusia kontakteja organisaationi ulkopuolelta, jotka jakoivat samat mielenkiinnon kohteet. Kun kerroin siellä kohtaamistani ongelmista, sain vastauksia ja yhteydenottoja entuudestaan vierailta ihmisiltä.

Blogistani tuli myös hyvin suosittu. Blogien suosiota voi mitata erilaisilla tavoilla: laskureilla, kommenttien määrillä, tykkäämisillä. Itse käytin mittaamisessa blogien syötteiden tilausmääriä ja sillä mittarilla blogini kuului kymmenen tilatuimman blogin joukkoon, blogeja oli noin tuhat. Ei hassumpaa ihmiselle, joka teki Jyväskylästä käsin töitä globaalissa noin 150 hengen organisaatiossa.

Kun Jyväskylän yksikkö päätettiin lopettaa noin vuosi sitten, kerroin blogissa myös yt-uutisia. Viimeinen roolini Nokiassa oli mun unelma-ammatti -aloitin vuonna 2006 valitsemalla tuhannen hengen yksikölle wikialustan ja tekemällä sen käytölle säännöt. En siis ollut aktiivinen työmarkkinoiden seuraaja, mutta yt:n myötä minulle tuli kiire rakentaa mainetta intranetin ulkopuolelle ja silloin perustin Hidden treasures kakkosen. Kerään sinne mielenkiintoisia juttuja joihin törmään, mutta bloggaaminen on jollain tavalla vaikeampaa nyt, kun yleisöllä ei ole yhteisenä tekijänä palomuurin sisäistä maailmaa, enkä olekaan onnistunut herättämään keskustelua entiseen malliin. Tosin nyt blogini toimiikin enemmän muistinjatkeena itselle.

Saas nähdä miten tälle blogille käy: saanko herätettyä keskustelua ja kuinka usein jaksan kirjoittaa tänne. Tervetuloa kuitenkin seuraamaan blogia! :)