Pages

Showing posts with label taskubileet. Show all posts
Showing posts with label taskubileet. Show all posts

Tuesday, March 19, 2013

4 vuotta Twitterissä - kokemuksia ja virran siivousta

Reilu viikko sitten juhlin vuosipäivää: olen ollut 4 vuotta Twitterissä. Liittymispäivämäärän minulle kertoo Tweetian, mobiliisovellus, jolla twiittailen N9:llä. Se kertoo myös, että twiittaan keskimäärin 5 kertaa päivässä.

Olin päässyt mikrobloggailun makuun Nokian sisäverkossa ja se oli todella mielenkiintoista, sitä kautta sai nopeasti vastauksia omiin kysymyksiin ja tutustui mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri organisaatiota. Nelisen vuotta sitten olin kuitenkin YT-uutisten myötä havahtunut siihen, että minulla pitäisi olla netissäkin ammatillinen maine. Jos silloin googlasi minua, löysi vain paljon-paljon nukkekotisisältöä, lähinnä blogeistani ja Nukkekotiwikistä.

Nelisen vuotta sitten sosiaalinen media alkoi tulla tiedotusvälineisiin, ja lopullisen kimmokkeen liittyä Twitteriin sain Helene Auramolta, joka hehkutti Ylen puoli 9:n uutisissa sitä, miten Twitter tulee nyt Suomeen. Pakkohan se oli uskoa, mitä uutisissa sanottiin :). Vieläkin saa kyllä kuulla tasaiseen tahtiin, että nyt se Twitter oikeasti lyö läpi Suomessa...

Ja niin alkoi tutustumiseni Twitteriin. Kelasin juuri huvikseni seuraamieni ihmisten listan loppuun. Sen mukaan (lista ei ole ihan luotettava, sillä Twitterissä on bugi, joka saa aikaan sen, että ihmiset lakkaavat tahtomattaan seurata jotain tiliä, ja olen itsekin lakannut seuraamasta jotain tilejä, joita aluksi seurasin) aloin ensimmäiseksi seurata Linus Torvaldsia, sitten Nokialta tuttuja twiittaajia, muualta somesta tuttuja Halo Efektiä, Maurelitaa ja Stelloa, Tim O'Reillyä ja Yle X:ää. Olin YleX:n sadas seuraaja, mistä hyvästä Sippo haastatteli minua :). Seurasin myös Common Craftia (ja miestä sen takana, Lee LeFeveriä), jonka simppeleihin some-videoihin olin kovin ihastunut. Ensimmäinen suomalainen some-guru, jonka olen bongannut on Tuija Aalto. Keväällä 2009 luin Patrick O'Keefen kirjaa yhteisöjen johtamisesta, ja olin kovin iloissani, kun Patrick vastaili minun kysymyksiini Twitterissä.

Pikku hiljaa seurattavieni (ja seuraajieni) määrä kasvoi. Aloin seurata ihmisiä, joiden puheita kuuntelin seminaareissa tai joihin muuten vain tutustuin, ihmisiin, joiden nimiin törmäsin lehdissä tai joita Twitter tai seuraamani ihmiset tavalla tai toisella suosittelivat. Vuonna 2010 tutustuin #taskulounaisiin ja toin konseptin Jyväskyläänkin, esimerkiksi huomenna kokoonnumme #taskujkl-porukalla after work -tapaamiseen.

Minulle on kertynyt hyvin epämääräinen seurattavien joukko, noin 1400 tiliä, joiden twiiteistä vain murto-osan ehdin lukea. Samaa on liikkeellä myös muilla, pari kuukautta sitten nimittäin kysyin, kuinka moni noin 1500 seuraajastani lukee kaikki twiittinsä ja sain vain muutaman vastauksen. He ihmettelivät, että mitä järkeä on seurata jotakuta, jos ei oikeasti seuraa tätä. Hyvä kysymys.

Moni vannoo Twitter-listojen nimeen, ja sanoo, että niiden avulla he voivat erotella jyvät akanoista, mutta minusta on alkanut tuntua, että olisi paljon parempi seurata vain niitä jyviä. Tämän ajattelumallin olen oppinut Pinterestistä, jossa haluan seurata koko virtaani. Pinterest on siitä erikoinen some-palvelu, että siellä saa hyvin vapaasti valita, mitä virtaansa haluaa. Minun ei siis tarvitse seurata jonkun kaverini kaikkia pinnauksia, vaan voin valita seurantaani vain ne taulut, jotka minua kiinnostavat. Se, seuraanko jotakuta kaikissa somepalveluissa ei kerro siitä, olenko hänen kaverinsa vai en, vaan siitä, kiinnostaako minua hänen tuottamansa sisältö ko. palvelussa. Enhän minäkään odota kaikkien kavereideni olevan kiinnostuneita esim. nukkekotiharrastuksesta tai sosiaalisesta mediasta, kaveruus on paljon muutakin kuin toisten seuraamista somessa. Pinterestissä minua kiinnostaa esim. virkkaus, mutta jos johonkin tauluun ilmestyy yhden yön aikana  satakunta virkkauspinnausta, voi olla, että lakkaan seuraamasta sitä, jotta virtaani mahtuisi muutakin.

Olen siis aloittanut taas Twitterin siivoamisen. Aamuisin kelasin pari tuntia taaksepäin ja katsoin mistä asiosta ulkolaiset twiittaajat kirjoittivat, avasin heidän tilinsä ja luin 20 twiittiä taaksepäin ja päätin sitten kannattaako jatkaa seuraamista vai ei. En saa mitään kiksejä siitä, että itselleni vieras ihminen raportoi vaikka lounaspaikkojaan rapakon takana tai siitä, että jonkun tili on muuttunut Paperli-lehtiä suoltavaksi automaatiksi. Taannoin koitin ylläpitää kielitaitoani alkamalla seurata laumaa ruotsalaisia top-twiittaajia, mutta hypin heidän twiittiensä ohi, kun en tiennyt mistä he puhuivat - kymmenen twiittaajaa ei vielä vienyt minua Ruotsin twittauskulttuurin sisälle. Löysin myös monta palvelua, joita olen joskus käyttänyt ja joiden ilmoittelua olin turhaan jäänyt seuraamaan. Seurasin myös Wikipedia-aktiiveja, joita tapasin Wikimania-konferenssissa, mutta siivotessani huomasin heidän puhuvan aiheista, joista en ole innostunut tai käyttävän englantia enemmän muita kieliä, joita en ymmärrä: arabiaa, italiaa, espanjaa... Olen aina itsekin twiitannut kahdella kielellä, mutta nyt tein tietoisen päätöksen siitä, että @piilotettuaarre saa olla suomenkielinen tili ja @jjanhone niin englanninkielinen kuin mahdollista, sillä haluan kommunikoida sen avulla mm. @minitreasures-ihmisten ja ulkolaisten somettajien kanssa. Suomen kieltä voin huoletta käyttää @replyissä.

Kevätsiivouksen myötä Twitter-virrastani on tullut entistä houkuttelevampaa, joten suosittelen virran siivousta muillekin. Se kannattaa aloittaa läheltä: lue viimeiset twiittisi ja mieti, haluaisitko itse seurata vastaavaa sisältöä.

Friday, June 15, 2012

Ruotsi-some-sanasto haltuun?

Keskiviikon #taskujkl-lounastapaamisessa Linda Saukko-Rauta, entinen ruotsin maikka, nykyinen some-aktiivi ja piirtäjä Saukon taivaspaikka-blogin ja Piilotetun aarteen uuden ilmeen takana, kertoi mm. web redaktor -opinnoistaan ja siitä, miten Ruotsi on edessä somen käytössä.

Siitä innostuneena päätin laajentaa somen käyttöäni ja alkaa seurata mitä lahden toisella puolella tapahtuu - en kai halua että ruotsiin käyttämäni vuodet menisivät ihan hukkaan?

Tämä video kertoo siitä, miten ulkolainen oppii ruotsia Ruotsissa, mutta kaipa tästä saa irti ideoihin myös muiden kielten opiskeluun muualla kuin kohdemaassa.



Linda vinkkasi myös toisen linkin: 30 Ruotsin merkittävintä twiittaajaa (erään bloggaajan mielestä):
Ja kyllähän minä sieltä muutaman nappasinkin :).

Nyt virrassani on sisältöä suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja vähän ranskaksi ja espanjaksi. Saksan valloitusta suunnittelen seuraavaksi, osaisiko joku suositella minulle hyviä seurattavia siltä kielialueelta?

Tuesday, June 12, 2012

Storify-tarina: Taskubileet, -lounaat ja #taskujkl

Tällä viikolla on #taskujkl-historian aktiivisin viikko, eli lounastapaamisia on ollut maanantaina, tiistaina ja tänään keskiviikkona. Siksi innostuin tekemään asiasta Storify-tarinan: 

Wednesday, February 29, 2012

Vertailussa Facebook ja Twitter, osa 2

Itse olen viime aikoina kiihkoillut Pinterestista, mutta koska lukijoita näyttää selvästi kiinnostavan Twitter vs Facebook, kirjoitan taas siitä aiheesta.

Twitter on hyvin yksinkertainen palvelu, vaikka ensinäkemältä toisin luulisi.


Siinä missä Facebook on kokoelma erilaisia palveluja, jossa on mm.
  • pelejä
  • perheen valokuva-albumit
  • chattipalvelu privaatteihin kaverikeskusteluihin ja ryhmäkeskusteluihin
  • sähköpostipalvelu
  • mikrobloggauspalvelu (statuspäivitykset),
Twitter keskittyy mikrobloggaukseen ja tekee sen hyvin. Ensinäkemältä toki kaipaa keskusteluun ketjutusta (kun ei ymmärretä, että mitähän asiaa tässäkin kommentoidaan), mutta kun keskusteluja oppii lukemaan, viestinnän tasa-arvoisuus alkaa viehättää.

Twitterissä kaikki kommentit ovat samanarvoisia. Usein on niin, että keskustelun avaukseen heitetty vastaus on avausta mielenkiintoisempi, jolloin tämä vastaus alkaa levitä viraalisti ihmisten retweettausten (vrt. sähköpostien forwardointiin, eli kerrotaan omille seuraajille mielenkiintoisista tweeteistä) avulla. Facebookissa tällainen ei ole tällä hetkellä mahdollista, sillä vain julkisia statuspäivityksiä voi jakaa eteenpäin omille kavereille.

Mistä päästiinkin seuraavaan asiaan, kavereihin, seuraajiin & seurattaviin.

Facebook perustui kavereiden väliseen kommunikointiin. Olemme verkostoituneet siellä esimerkiksi sukulaistemme, koulukavereidemme ja naapureidemme kanssa. Totuus on, että meillä ei välttämättä ole kovin monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta näiden ihmisten kanssa. Joku intoilee kuntoilusta, toinen kakuista, kolmas kissanpennuistaan jne. Facebookista puuttuu ns. sosiaalinen objekti.

Twitterissä seurattaviksi valitaan sen sijaan kiinnostavista asioista puhuvia ihmisiä. Ja jos joku alkaa jaarittelemaan joutavia, hänet voi hetkessä poistaa seurattavien listalta, eikä tämä ole sellainen loukkaus, kuin se Facebookissa olisi.


Facebook on apinoinut tämän ominaisuuden, viime syksystä lähtien voimme myös Facebookissa seurata mielenkiintoisia ihmisiä tilaamalla heidän julkiset päivityksensä. Ongelma on se, että emme tiedä, keitä kaikkia voi tilata. (Mainos: minuakin voi tilata)

Twitterissä taas voi seurata melkein kaikkia. Lukon kuvasta tunnistaa henkilöt, jotka twiittaavat vain kaveripiirilleen. Facebookissa ei usein tutustu entuudestaan vieraisiin ihmisiin, Twitterissä vieraiden ihmisten seurailu on koko palvelun idea. Ja vieraista ihmisistä tulee ennen pitkää tuttuja, esimerkiksi Jyväskylän tweettaajat tapailevat aika ajoin mm. lounaan äärellä.

Facebookilla ja Twitterillä on siis kummallakin oma paikkansa, enkä ole kummastakaan kovin äkkiä luopumassa. :)

Lue myös vertailu Twitter-Facebook-Google+, jonka tein syksyllä some-kavereideni avustuksella.

Wednesday, June 15, 2011

#Sometime2011 - ja kaikilla oli taas niin mukavaa :)

Kuten viime viikolla kerroin, viikonlopun ohjelma oli minulle vallan mieluinen. Sometimessa olin mukana perjantaina.

Tilaisuuden ensimmäinen varsinainen esiintyjä oli Tuija Aalto, joka veti hauskan yleisöä osallistavan sana-assosiaatiotempauksen. Siinä käytettiin HIIT:in kehittelemää screen.io-palvelua, joka teki Vaikutuksen isolla V:llä, hienoa että meillä tämmöisiäkin kehitellään, nyt vaan toivon että palvelu tulee laajenpaan käyttöön.

Tässä Tuijan esitys:


harjoituksen tuloskin oli tulossa nettiin, mutta en vielä bongannut minne se meni. Löytyi jo: Google Docsiin, pitää pyytää lupaa, mutta linkki löytyy tästä.

Toinen ystäväni @ minlii aka Minna Takala veti somet-tutkijoille vedetyn session, tässä hänen oma esityksensä:

,
jossa mainitaan mm. tänä keväänä perustamani LinkedIn-ryhmä SMAT - Sosiaalinen Media Akateemisessa Tutkimuksessa, josta on tullut yllättävän suosittu ja monen tutkijan kiittelemä ryhmä - sieltä on löytynyt hyödyllisiä kontakteja jo monelle :). Paikallisia tapaamisia SMAT:in ympärille voisi järjestää syksymmällä, esim. Jyväskylän alueella meitä some-tutkijoita on aika liuta, samoin Tampereella ja tietenkin pk-seudulla.

Tämän jälkeen hyppäsin paneelikeskusteluun, jossa keskusteltiin vilkkaasti somesta yrityksissä, johdattelijoina Miikka Salavuo, Juhana Kokkonen ja Janne Ruohisto :


ja päivän päätteeksi Antti Jogi Poikola, taskukaverini Jyväskylästä, kertoi GTD-metodista ja miten hän on itse sen kanssa onnistunut. Tähän täytyy selvästi perehtyä paremmalla ajalla! Antin esitystä seurannut kalamalja-keskustelu oli ihanan lohdullinen, ei sitä kaikilla muillakaan ajanhallinta ihan hanskassa ole :).


Lauantai jäi multa väliin, mutta SlideSharesta bongasin Helenen esityksen, jossa minutkin mainittiin, hauskaa :).


Eija Kalliala kertoi blogissaan taustoja paitsi Helenen esityksestä, myös Pauliina Mäkelän mielenkiintoisesta lopputyöstä:


Viime vuoteen verrattuna tapahtuma oli paisunut kuin pullataikina: yhdestä päivästä kaksipäiväiseksi, yhdestä tilasta useisiin. Tämä hieman haittasi verkostoitumista, tuntui, että tutustuin viime vuonna useampaan ihmiseen, kun tänä vuonna juttelin enimmäkseen vanhojen tuttujeni kanssa. Asiaa selittää tietysti se, että viime vuonna lähes kaikki olivat minulle uusia naamoja, nyt mukana oli tuttuja mm. #taskujkl:stä. Olisi vain pitänyt mennä mukaan esim. yrittäjien pikatreffeille, jossa olisi tunnin aikana ehtinyt jutella yli kymmenen kollegan kanssa. Ensi kerralla sitten :).

Lopuksi suosittelen lukemaan muitakin bloggauksia aiheesta:
Timo Rainio oli mukana etänä ja tapansa mukaan linkkejä keräämässä :)
JonnaKe oli paikalla lauantaina

ja sokerina pohjalle vielä Pauliinan YouTube-kanava, jolle on kerätty jo 70 videota tapahtumasta!

Iso kiitos kaikille tapahtumaa järjestäneille, teitte ison urakan! Nähdään vuoden päästä taas (ellei jo aiemmin) :).

Thursday, June 10, 2010

Tapahtuu tapahtuu

Kiirettä pidellessä - työkiireiden, #taskubileiden ja Tekesin tilaisuuksien lisäksi olen käynyt viime aikoina parissa erityisen mielenkiintoisessa tapahtumassa.

Mieleenpainuva oli yhteisöllisesti järjestetty Sometime2010 – Suomen Twitter- ja some-aktivistien massatapaaminen 22.5.2010 Aalto yliopiston Design Factorylla. Siellä sain kasvot monelle Twitter-kamulleni, olipa se hauskaa. :)

Seuraavalla viikolla kävin Porissa Inforten digitaalisen innovoinnin workshopissa, jossa tapasin jenkkiproffien lisäksi myös suomalaisia tutkijoita. Heiltä sain uusia ajatuksia, joita aion käyttää paitsi oman Mini treasures wikini kehittämisessä myös asiakkaideni some-ratkaisuja ja yrityswikejä miettiessäni. Uutta minulle oli ainakin se, että yritysten virtuaalitiimit voivat innovoida hyvinkin luovasti, vaikka ihmiset eivät olisi koskaan tavanneetkaan - nythän tuntuu olevan vallalla sellainen ajatus, että ainakin ensimmäisellä kerralla ihmisten pitäisi olla nokitusten.

Toivon mukaan ehdin joskus palata vielä tarkemmin Inforten-tutkimusten antiin, sillä ajatukset ovat liian hyviä omille papereilleni jätettäväksi.