Järjestimme viime viikolla ensimmäisen Tarinavideot-koulutuksen, jossa keskityimme haastatteluvideoihin. Haastatteluista on vaikeita saada kiinnostavia, etenkään jos katsoja ei tunne haastateltavaa itse, mutta Anne Kalliomäki ja Toni Nummela antoivat koulutuksessa vinkkejä, joilla asiaa voi korjata. Koulutusta seuraavana päivänä minulle tuli tilaisuus tehdä haastattelu uusilla opeilla ja palatessani vuoden viimeiseltä (?) Helsingin reissulta minulla oli aikaa muokata haastattelusta video.
Haastateltavani on Jarkko Kurvinen, joka on paitsi konsultinretale myös kirjalilja ja yksi CMADFI-tapahtuman puhujista. Siellä hän kertoo perustamastaan Toinen mielipide -sivustosta.
Haastattelussa halusimme esitellä Jarkon YouTube-joulukalenteria, jonka hän kuvasi Slushista yhdessä tunnissa. Puheessaan hän kertoi, että vaikka videoiden katselukerrat lasketaan vielä kymmenissä kerroissa (joulukalenterin introa on katsottu nyt 96 kertaa ja esimerkiksi eilistä luukkua 15 kertaa), niin katsojat ovat kuuluneet oikeaan kohderyhmään ja joulukalenterista on jo seurannut yhteydenottoja. Vanha sanonta määrästä ja laadusta pitää siis paikkansa tässäkin tapauksessa.
Someaiheisia haastatteluja löytyy mun YouTube-kanavalta kymmenittäin, ja jännityksellä alan seurata, miten tämä video pärjää vuonna 2014 Jarkosta tekemäni haastattelun rinnalla. :)
Tilastokeskus on taas julkaissut vuosittaisen katsauksensa siitä, miten suomalaiset käyttävät tietotekniikkaa. Tilastotieteilijänä harmittelen vähän sitä, että kysymykset vähän muuttuvat vuosittain, jolloin seurattavuus kärsii, joka vuosi ei kysytä samoja asioita tai samoilla sanoilla. Mutta toki kysely on jo nyt pitkä, joten pakko välillä karsia. Huomasin myös kivoja uusia kysymyksiä :).
Tutkin tilastoja eilen ja tein niistä muutamia nostoja Twitteriin:
Nosto @Tilastokeskus-tilastoista: 2014-2016 entistä useampi (15%->34%) korkeakoulutettu alkanut käyttää #somefi useita kertoja päivässä.
Kolmas twiitti sai aikaan eniten reaktioita. Voisivatko luvut todistaa diginatiiviuden myytiksi: nuoret eivät juuri käytä somea työhön. Vai eivätkö he vielä ole sellaisissa töissä, joissa somea tarvittaisiin?
25-44-vuotiaat käyttävät eniten somea työasioihin: 38%. 45v-54v 29%, 16v-24v 19% ja 55v-64v 12% via @tilastokeskus.#somefi
Esittelin jokin aika sitten uuden tuotteen, Somen avaimet: Tarinavideot -koulutuksen. Ilokseni se herätti heti paljon kiinnostusta ja järjestimme jo viime viikolla siitä ensimmäisen tilauskoulutuksen Satakunnan ammatikorkeakoululla Porissa. Pääkouluttajina toimivat Anne Kalliomäki, joka johdatti meidät käsikirjoittamisen maailmaan ja Toni Nummela, joka antoi meille vinkkejä mobiilikuvaamiseen ja -editoimiseen. Koulutuksessa keskityimme erityisesti haastatteluvideoihin.
Minä olen siis tämän koulutuskonseptin äiti ja koulutuksen myyjä ja markkinoija, minkä lisäksi hoidin koulutuksen tarkemman suunnittelun niin osallistujien kuin kouluttajienkin kanssa.
Päivän aluksi johdatin osallistujat aiheeseen tällä matskulla.
Annen ja Tonin osuuksista taas tein pienen videon. (Kääk! Video videokoulutuksesta! Vähänkö paineita!)
Päivästä jäi meille kouluttajille hyvin innostunut olo ja tyytyväinen oli myös koulutuksen tilaaja, SAMKin viestintäpäällikkö Hanna Valtokivi. Hän totesi:
Koulutus poisti tekemisen esteitä ja innosti kokeilemaan. Pääsemme vihdoin omassa videotuotannossamme sanoista tekoihin.
Seuraavan kerran järjestämme Tarinavideot-koulutuksen avoimena koulutuksena CMADFI:n jälkeisenä päivänä, 24.1.2017 Tampereen Työväen Teatterilla. Valitsin koulutuspaikaksi mahdollisimman inspiroivan paikan, ei sitä kovin usein teatterille koulutukseen pääse). Koulutus toteutuu, kun osallistujia on 10 ja siitä tavoitteesta meiltä puuttuu vielä muutama henkilö. Maksimissaan koulutukseen mahtuu 20 henkilöä. Voit auttaa koulutuksen toteutumisessa kertomalla siitä tutuillesi, joiden tiedät tarvitsevan uusia ideoita videoiden käsikirjoittamiseen ja välineitä entistä nopeampaan muokkaukseen. Suunnittelen koulutuksen rakennetta ilmoittautuneiden kanssa tammikuun alussa, mutta aion ehdottaa, että ensi kerralla keskitymme CMADFI:n jälkimainingeissa tapahtumavideoihin.
Osallistuin perjantaina Someri-seminaariin Jyväskylän yliopistolla. Siellä oli puhumassa mm. Mikael Jungner, joka kertoi mm. somepolitiikastaan. Hän laajentaa maailmankuvaansa laittamalla someen provokatiivisia päivityksiä, joilla hän koskettaa ihmisten tunteita. Kun ihmiset vastaavat hänen päivityksiinsä, hän alkaa ymmärtää sitä, miten muut ihmiset eri asioista ajattelevat.
Perjantaina Mikael pisti someen päivityksen, jolla hän tökkäsi monen kieli-ihmisen sisimpään:
Julkisuuden henkilöt keräävät peräänsä kaikenlaisia häiriköitä, mutta seminaarissa Mikael kertoi, että bännättyään vuosien varrella tuhat henkilöä/tiliä keskustelut hänen somepäivitystensä ympärillä ovat muuttuneet laadukkaammiksi. Häntä on syytetty siitä, että hän on luonut ympärilleen somekuplan, johon kuuluvat vain ihmiset, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin hän, mutta hän puolustautui sillä, että jos viidestä miljoonasta poistaa vaivaiset tuhat, hänen kuplansa on kuitenkin aika suuri.
Kielipäivitys herätti paljon keskustelua, joten Mikael avasi ajatuksiaan lisää.
Ja vaikka hän luuli bännäänneensä tähän asti jo kaikki Suomen häiriköt, hän joutui bännäämään vielä lisää ihmisiä.
Itse kielikysymykseen en ota tässä kantaa, mutta minua alkoi kiinnostaa tämä somebännäys ilmiönä.
Olen ollut Twitterissä lähes 8 vuotta jo ja bännännyt siellä jonkin verran spämmitilejä, lähinnä sellaisia, jotka ovat spämmänneet minua @replyjen avulla. Asetuksista selvisi, että olen bännännyt 21 tiliä, vähän enemmän kuin olisin kuvitellut. Facebookissa minun ei ole muistaakseni tarvinnut bännätä vielä ketään.
Wikimedia Suomi ry piti juuri syyskokouksen, jossa valitsimme uuden hallituksen. Jäädessäni itse pois hallitustyöstä halusin muistella sitä, mitä kolmeen viime vuoteen on mahtunut.
Tutustuin Wikimedia-liikkeeseen vuonna 2010 vieraillessani Puolassa Wikimania-konferenssissa. Nähtyäni Wikipedian perustaja Jimmy Walesin ja satoja wikipedistejä sain jonkinlaisen herätyksen itsekin. Tutustuin Puolassa Teemu Leinoseen, joka toimii Wikimedia-säätiön neuvonantajana. Vuonna 2013 haastattelin häntä Wikit Suomessa -selvitykseen ja hän kertoi siitä, että Wikimedia Suomen toiminta oli aktivoitunut ja että minunkin kannattaisi siihen tutustua. Koska halusin perehtyä Wikipedian ja Wikimedian toimintaan entistä paremmin, sekä omasta mielenkiinnostani että siksi, että saisin Wikipedia-koulutuksiini syvällisempää sisältöä, liityin yhdistykseen samana vuonna. Ensimmäisessä syyskokouksessa kolme vuotta sitten kerroin halukkuudestani liittyä hallitukseen ja tulin myös valitukseksi.
Ensimmäinen vuosi hallituksessa meni Wikimedia-maailmaan tutustumiseen. Huhtikuussa 2014 osallistuin Berliinissä Wikimedia-konferenssiin, johon osallistui eri maiden chaptereita. Osa chaptereista toimii vapaaehtoisvoimin, kuten Suomenkin yhditys tällä hetkellä, osassa taas on palkattua henkilökuntaa. Berliini on vakiintunut Wikimedia-konferenssin pitopaikaksi siksi, että siellä on kaikista suurin chapter (poislukien tietysti Yhdysvalloissa toimiva säätiö). Kirjoitin Wikimedian organisaatiosta Wikimedia Suomen blogiin sekä Suur-Jyväskylän Lehteen. Elokuussa osallistuin Wikimaniaan Lontoossa. Ennen Wikimaniaa osallistuin myös Wikipedia-kouluttajien koulutukseen, joka on auttanut minua myös muiden koulutusteni suunnittelussa. Wikimaniasta jäi käteeni myös kasa haastatteluja YouTube-kanavalleni.
Toisena hallitusvuotenani minusta tuli hallituksen sihteeri. Hallituksen kokouksien määrä lähes tuplaantui toisena vuonna, eli siinä missä vuonna 2014 pidimme 10 kokousta, vuonna 2015 niitä oli jo 18. Sihteerinä minulla meni paljon aikaa kokousten valmisteluihin ja pöytäkirjojen kirjoittamiseen, minkä lisäksi aloin syksyllä 2015 kirjoittaa noin kerran kuukaudessa uutiskirjettä. Helmikuussa 2015 perustin Facebookiin Wikipedian ystävät -ryhmän, jonka "tarkoitus on vaihtaa Wikipediaan liittyviä vinkkejä, uutisia ja kuulumisia." Ryhmä on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille, eli se ei ole varsinaisesti Wikimedia Suomen ryhmä, mutta olemme käyttäneet sitä paljon uutistemme levittämiseen.
Kolmantena vuonna en ison työmäärän vuoksi ollut enää halukas sihteeriksi, vaan minusta tuli yhdistyksen "tiedottaja", joka oli uusi rooli hallituksessa. Kokousten määrä ei tänäkään vuonna ole vähentynyt, kokouksia oli 19 ja osallistuin niistä suureen osaan. Tiedottajana tehtäväni oli lähinnä kirjoittaa uutiskirjeitä sekä auttaa tapahtumamarkkinoinnissa. Tapahtumia onkin riittänyt, sillä Wikimedia Suomi oli mukana lukuisissa Wikipedia-talkoissa. Itse olin Siffin Wiki-illassa keväällä ja syksyllä sekä viime kuussa Keuruun museolla.
Wikimedia-tiedotusta olen tehnyt Facebook-sivumme lisäksi omilla tileilläni käyttäen #wikipediafi ja #wikimediafi -häsiä. Olen iloinen siitä, miten blogimme käyttöaste on vuosien kuluessa lisääntynyt ja miten olemme saaneet uusia tahoja kiinnostumaan Wikipedia-tapahtumista. Wikipedia-tietoisuutta olen nostanut myös Suur-Jyväskylän Lehden kolumneissani:
Sata naista Wikipediaan oli tänä vuonna tehty tempaus, jolla haluttiin nostaa naisiin liittyvien artikkelien määrää
Vuosien varrella minulta on luonnollisesti kysytty lukuisia kertoja Wikipedia-koulutuksista. Aina ei ole ollut selvää, kysytäänkö asiaa minulta yrittäjänä vaiko Wikimedia Suomen hallituksen jäsenenä. Yhdistyksen jäsenet ja työntekijät (silloin kun meillä sellaisia oli) ovat välillä pitäneet ilmaisiakin koulutuksia, mutta minä linjasin roolini niin, että hallitustyöni oli kokouksiin ja tiedottamiseen liittyvää, mutta kouluttamisesta halusin palkkion, kaikkea en voi enkä halua tehdä ilmaiseksi. Asia oli hieman kuuma peruna yhdistyksessämme, mutta tänä vuonna saimme viimein päätöksen asiasta ja teimme wikiimme listan Wikipedia-kouluttajista, johon kuka tahansa voi itsensä lisätä.
Tällä viikolla kerroin hallituksen kokouksessa, etten halua enää jatkaa hallituksessa, sillä se vie liikaa aikaa, kokouksiin osallistuminen on pois perheeltäni ja tiedottamiseen kuluva aika taas pois asiakkailtani, CMADFI-tapahtumalta ja yritykseltäni.
Vuodet Wikimedia Suomessa ovat opettaneet minulle paljon paitsi Wikipediasta ja siihen liittyvistä ominaisuuksista ja projekteista ja Wikimedia-liikkeestä, mutta myös yhdistystyöstä ja vapaaehtoistyöstä yleensä. Innolla odotan jo ensi vuotta, jolloin vapaa-aikani ehkä vähän lisääntyy ja saan taas itse päättää, mihin Wikipediaan liittyviin asioihin vapaa-aikaani käytän. Ehkä minulle jää taas myös aikaa omille wikeilleni?
Muistelen suurella lämmöllä kaikkia niitä ihmisiä, joihin olen hallitusvuosien aikana tutustunut sekä siihen, mitä kaikkea olen heiltä oppinut. Toivotan myös onnea uudelle hallitukselle, pitäkää Wikimedia Suomen lippua korkealla! Yhdistyksen jäsenenä osallistun toimintaan varmaan jatkossakin jollain vähän pienemmällä panoksella.
Kiusaaminen on ollut viime aikoina paljon esillä mediassa ja somessa. Viime viikolla minäkin annoin siihen liittyvän lehtihaastattelun, joka julkaistaan kaiketi tämän viikonlopun aikana. Haastattelu sai minut taas pohtimaan somekiusaamista ja päätin, että annan tärkeälle aiheelle näkyvyyttä blogissanikin.
Some on muuttanut koulukiusaamisen luonnetta kokonaisvaltaiseksi: siinä missä kiusaamiselta sai ennen olla rauhassa kotona, niin nyt some yltää sinnekin. Aika rankkaa.
"Jos olisi nuoruudessani joutunut luokan ulkopuolellakin nolatuksi, en varmaan olisi enää tässä ja elossa. Kiusaamisen koin lapsena omana häpeänä. Se satutti. Jos häpeääni olisi jaettu somessa. Kauheaa."
Nolausta voisi tehdä vaikka someen tehdyn valetilin avulla, joka voidaan tulkita identiteettivarkaudeksi. Mahtavatkohan kaikki kiusaajat edes tietää, että sekin on rikos? (Katso YouTube-kanavaltani haastattelu, jossa Marko Fobba Forss kertoo aiheesta).
A photo posted by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on
Yleisin tapa taitaa kuitenkin olla ryhmän ulkopuolelle sulkeminen. Ja vaikka kiusauksen ajatellaan olevan nimenomaan nuorten ongelma, niin kyllä aikuisetkin osaavat olla ilkeitä. Eristämistähän sekin on, että vaikkapa esimies on Facebookissa kaveri vain osan alaistensa kanssa.
Kaverini kommentoi:
"Mielestäni on vähän hassu tapa, kun toiset pudottavat kaveruudesta ja sitten ottavat takaisin ja pudottavat kaveruudesta jne. Ihan tuuliviirinä."
Twitterissäkin sitä tapahtuu:
On visiin pakko blokata noita on/of tyyppejä. Seuraa/ei seuraa/ seuraa/ei seuraa. Harrastan pitempikestoisia "twittersuhteita" #seuraus
Tuttavani kertoi, että myös opettajat voivat syyllistyä kiusaamiseen:
"Olen opiskelija. Erehdyin mainitsemaan pari kertaa toiselle henkilökunnan edustajalle opettajani tekemisistä, jotka tuntuivat mielivaltaisilta. Tämän jälkeen opettajani blokkasi minut täysin somessa ja epäsuorasti välitti tiedoksi kaveripiirissään, ettei heidän ole viisasta olla tekemisissä kanssani. Osa kavereista katosi somessa ja ne jotka jäivät, kommentoivat minulle monia asioita vain privaviesteissä. He eivät uskaltaneet näyttää julkisesti seinälläni tuntevansa minua, vaikka he olivat aiemmin olleet hyviä ystäviäni."
Kiusaaminen voi jälkikäteen kaduttaa, kuten Annan tarina osoittaa.
Koulukiusaus oli taannoin puheenaiheena luokkakokouksessammekin, jossa ihmiset avautuivat puolin ja toisin. Luokkamme kaunotarta pilkattiin rumaksi ja kun nimittely jatkui vuosia, hän alkoi itsekin nähdä peilissä rumiluksen. Hänen pahin nimittelijänsä taas oli itse tullut kiusatuksi ja siirtäessään omaa pahaa oloaan eteenpäin hän kuvitteli valinneensa uhrin, jota ei voi sanoillaan satuttaa. Väärin veikattu.
Älä sinä siis kiusaa, rutattua paperia ei saa enää suoraksi.
Maanantaina olin Äänekosken Kehityksessä pitämässä someklinikkaa. Toteutus oli minulle uutta: Äänekosken Kehitys hoiti päivän markkinoinnin ja aikataulutuksen, koko päivän sessioon mahtui 12 puolen tunnin sessiota. Minä taas keräsin ajanvaranneilta yrittäjiltä lomakkeen avulla tietoja siitä, mistä asioista he haluavat kanssani jutella ja millaisia somekanavia heillä jo on käytössä.
Kävin läpi etukäteen myös heidän nettisivunsa. Tämä auttoi minua suuresti, sillä päivän tahti oli hengästyttävä ja aloin ensi kertaa ymmärtää lääkäreitä, joiden pitää nopeasti orientoitua aina uuteen ihmiseen ja uuteen tilanteeseen. Hatunnosto! Itselleni palkitsevinta oli, kun sain ratkaistua ongelmia, joita oli mietitty pitkään tai avattua uusia näkökulmia johonkin asiaan. Ja varsin hienolta tuntui jälkikäteen saatu palaute: "Usko tai älä, mutta tänään olen saanut jo kolme uutta asiakasta mokomalla ilmoituksella." (Ilmoitus = tekstimuotoinen Facebook-päivitys, jonka ideoimme yhdessä.)
Kirjoitin Facebook-sivulleni koosteen siitä, mistä kaikesta klinikalla puhuimme.
Yleisin ongelma liittyi sisällöntuotantoon: itseä on vaikea myydä ja on myös vaikea keksiä millaista sisältöä nettisivuille tai someen pitäisi tuottaa. Eiväthän yrittäjät yleensä sisällöntuotannon ammattilaisia ole, vaan heidän vahvuutensa on ihan muualla.
Tässä muutama vinkki markkinointinsa kanssa kamppaileville yrittäjille:
Jos sinulla on visuaalisia tuotteita, sinun on PAKKO ottaa niistä kuvia. Instagram on kuville ehkä se luontevin paikka, joten ota se äkkiä haltuusi! Kuvia tarvitset toki muissakin somepalveluissa, esimerkiksi Facebookissa kannattaa välttää pelkkään tekstiin perustuvia päivityksiä.
Syntyykö sinulta helpommin tekstiä vai puhetta? Valitse välineesi sen mukaan, mutta älä turhaan pelkää videota. Tarinavideot-koulutuksessa opetamme miten teet käsikirjoituksia ja toteutat videoita nopeasti. YouTubessa on paljon tilaa aikuisten tekemille ammattisisällöille, mene sinne nyt, niin olet muita edellä.
Muista, että olet somessa palvelemassa ja auttamassa ihmisiä. Et voi koko aikaa vain myydä heille. Jos pääset tunneyhteyteen asikkaiden kanssa, heihin vaikuttaminen on helpompaa.
Varaa aikaa somelle, ja tee itsellesi selvät säännöt. Esimerkiksi minä bloggaan kerran viikossa ja postaan Instaan kuvia kerran päivässä. Blogin ja Instan avulla saan yleensä sisältöä muihinkin somekanaviini, joten niistä ei tarvitse erikseen huolehtia, vaan postailen monta kertaa viikossa myös Facebookiin, Google+:aan, LinkedIniin, Pinterestiin, Snapchatiin ja Twitteriin. Lisäksi postaan noin kerran kuukaudessa YouTubeen, SlideShareen ja Storifyihin. Listani on toki pitkä, mutta se liittyy siihen, että olen alan ammattilainen ja minun pitää pysyä työkalujen muutosten mukana. Sinulle riittää varmasti pienempikin määrä. Osa yrittäjistä pääsee hyötymään myös Wikipedia-näkyvyydestä ja siinä minusta on apua.
No teetpä mitä teet, niin ole kuitenkin somessa oma itsesi. Yrittäjillä kun tuppaa olemaan stressiä muistakin asioista, joten yhtään ylimääräistä ei kannata hankkia.
