Tiesit kai, että Instagram instagrammaa? Sen sijaan, että se jakaisi vain kuvia toimistoltaan ja tiedotteita uusista ominaisuuksista, se esittelee myös parhaita yhteisön tuottamia sisältöjä. Instagramia seuraamalla törmää moneen mielenkiintoiseen tiliin.
Yksi tällaisista tileistä on ranskalainen Elyxyak - pieneen muistivihkoon piirretty tikku-ukko, joka seikkailee mm. Pariisissa tärkeässä roolissa - hän on YK:n virtuaalinen lähettiläs!
Viime viikolla Instagram jakoi taas Elyxyakin kuvan:
Elyxyakin kuvassa yhdistyy monta asiaa: Pariisi ja Eiffel-torni, joka saattaa olla maailman rakastetuimpia ja kuvauksellisimpia nähtävyyksiä, persoonallinen tapa yhdistää valokuva ja piirros ja pilke silmäkulmassa - Elyxyakilla on yleensä hauskaa, hän näkee asioita erilaisesta näkökulmasta
saat kuvillesi uusia katselijoita ja itsellesi seuraajia, kun joku muu jakaa kuviasi. Voit rohkaista jakamiseen erilaisten kilpailujen avulla - tai yksinkertaisesti tehdä niin makeaa sisältöä, että sitä jaetaan oma-aloitteisesti
Instagramissa voi seurata, mistä kuvista omat tuttavat ovat tykänneet. Instagramin superstarat, kuten vaikka Elyxyak, suosittelevat hyviä sisältöjä muillekin (tuntuu aika kivalta, kun hän käy välillä minunkin kuvistani tykkäämässä)
Instagram jos joku tietää, mikä on hyvä päivitystahti Instagramissa. Useimpina päivinä he postaavat vain yhden kuvan. Kuvien alla olevissa teksteissään he päästävät kuvaajan ääneen (#hellomynameis)- tämä kertoo kuviensa taustoista ja omista motiiveistaan. Kuvissa on esitelty mm. valokuvaajia, taiteilijoita, käsityöläisiä
Instagramilla on erilaisia teemapäiviä: esimerkiksi #WeeklyFluff jossa esitellään söpöjä eläinkuvia ja viikonlopuiksi annetaan hashtag -haasteita (WHP=Weekend Hastag Project), joissa ihmisiä pyydetään bongaamaan vaikka IRL-emojeita (#WHPemojisinthewild). Parhaimpia kuvia esitellään sitten Instagramin blogissa maanantaisin.
Sunnuntaisin Instagram jakaa viikon parhaita kuvia blogissaan, käypä hakemassa sieltä lisää ideoita kuviisi tai pyydä minut sparraamaan!
Viime viikolla bloggasin amatöörimäisistä kuvista, jotka ovat nyt kuvapankkien trendituotteita, kuten Kamera-lehti kertoi. Kuvissa tärkeintä on kuulemma tarina ja siksi minua puhuttelevat eniten kuvat, joissa on myös hyvä kuvateksti, #ei #siis #vain #kasaa #yksittäisiä #avainsanoja.
Nukkekotiharrastajana ja askartelijana tarinat ovat olleet minulle aina tärkeitä, joten tästä on ehkä apua, kun tuotan sisältöjä someen, itselleni ja asiakkailleni.
Piilotetun aarteen kuvissa ovat seikkailleet mm. pieni aarrearkku, siellä täällä bongatut aarteet, pääkallot ja merirosvot sekä Taru Astikaisen posliininen taidenukke, jota hän piti minun näköisenäni. Tällä hetkellä seikkailuvuorossa on Playmobilin merirosvoukko, jonka olen nimittänyt assarikseni, se tuo kuviin tiettyä hauskuutta ja leikkisyyyttä.
Toimin tiedottajana Laukaan Ekokoulu-hankkeessa ja käytän tiedotuksessa apuna Hapsu-hirveä, jonka +Linda Saukko-Rauta on meille suunnitellut. Maskotin henkisenä esikuvana toimi Netarin Hemmo-hahmo, jonka avulla oli helppo myydä idea projektillemme - katsokaa nyt tästä miten he sitä käyttävät. Omia maskotteja tuntuu nykyään olevan yhdellä jos toisella, Hemmokin tapasi kollegoitaan tällä viikolla:
Ekokoulun tämänviikkoisessa lähiruokatyöpajassa Hapsukin pääsi taas vauhtiin. Minun onnekseni se on linssilude, joka tunkee kaikkiin kuviin mukaan. Katsokaa vaikka:
Kuulu vinkkasi maanantaina Instagramissa #flatlay-trendistä, jossa asetellaan esineitä tasaiselle alustalle. Olen törmännyt tähän trendiin aiemminkin ja mietin pääni puhki, millä toisella termillä sitä kutsutaan ja löysinkin sen: knolling. Wikipedia määrittelee sen näin:
Knolling is the process of arranging related objects in parallel or 90 degree angles as a method of organization.
Kokeilin sitä itsekin käsiini osuneilla esineillä ja tällainen siitä tuli
Haastoin mukaan knollaamaan muitakin ja Jyväskylän seurakunta jo innostui. Hekin ovat muuten saaneet Playmobil-assarin: TaskuMartin, eli Martti Lutherin! Vau! Saas nähdä milloin merirosvoni tapaa kollegansa. :)
A photo posted by Jyväskylän seurakunta (@jyvaskylan_seurakunta) on
Lelujen ja maskottien lisäksi visuaalista sisältöä voi tuottaa myös askartelemalla. Aiemmin olin aktiivinen paperiaskartelija, tein dekoja ja skräppäsin (=tein koristeellisia valokuvakansioita, joihin tallensin kuvien lisäksi muitakin muistoja). Kun aikaa paperiaskarteluun ei tunnu löytyvän, olen siirtynyt digitaaliseen skräppäykseen, jolla voin tehdä paitsi kortteja lapsista (Whatsapissa sukulaisille lähetettäväksi), myös visuaalista sisältöä Twitteriin. Tällä viikolla digiskräppäsin Kauppalehden Kasvajat-tilaisuudessa ja Tulevaisuusfoorumissa. Tulevaisuusfoorumiin oli muuten palkattu Linda tekemään visuaalisia muistiinpanoja livenä, mitä oli kiehtovaa seurata ja jota osa kehui koko tilaisuuden parhaaksi anniksi :).
Paperi- ja digiskräppäyksellä on yhtäläläisyytensä ja eronsa, mutta mestariksi voi päästä vain harjoittelemalla. Tällä viikollakin tein pari pientä keksintöä, jolla tein digiskräppäysten sarjatuotannosta notkeampaa.
Onko teillä maskotti ja miten te sitä hyödynnätte? Entä löytyykö blogini lukijoista muita digiskräppääjiä?
Olen saanut lahjan tuntemattomilta teini-ikäisiltä. Helmikuussa julkaisin tekemäni Instagram-kyselyn tulokset siitä, miten suomalaiset käyttävät Instagramia. Silloin 150 vastaajasta alle 20-vuotiaita oli vain 7 prosenttia, mistä sain palautetta: heitä pitäisi olla huomattavasti enemmän, onhan heitä koko palvelussakin eniten! Kerroin silloin, etteivät viestini oikein tavoita sen ikäisiä, että seuraajani kun ovat kaltaisiani keski-ikäisiä setiä ja tätejä.
En kuitenkaan laittanut kyselyä kiinni ja nyt yllätyin: nuoret ovat itse löytäneet kyselyn ja käyneet siihen vastaamassa! Nyt alle 20-vuotiaita on jo mukavat 30% ja koko vastaajajoukosta alle 30-vuotiaita on puolet. Hyvä-hyvä!
Näyttää siltä, että nuoret eivät ole niin innokkaita seuraamaan organisaatioita somessa kuin vanhemmat. Prosenttiosuudet tippuivat kysymyksessä, jossa kyselin tärkeimpiä syitä, jotka ovat saaneet vastaajat seuraamaan organisaatioita somessa.
Siinä missä helmikuussa tärkeimmät syyt olivat: 1. haluan saada inspiraatiota 43% 2. huvin vuoksi: sisältö on viihdyttävää 40% 3. haluan tietoa siitä, mitä yrityksessä/tuotteen ympärillä tapahtuu 37%
luvut olivat nyt seuraavat: 1. huvin vuoksi: sisältö on viihdyttävää 38% 2. haluan saada inspiraatiota 37% 3. haluan tietoa siitä, mitä yrityksessä tai tuotteen ympärillä tapahtuu 35%
Jos haluat tarkempaa tietoa siitä, miten eri-ikäiset tai eri sukupuolta olevat instagrammaajat palvelua käyttävät, ota yhteyttä, niin kaivelen dataa lisää.
Se, että amatöörikuvat ovat nyt muodissa, suo lohdutusta minulle - haa olen kerrankin trendikäs :).
Uudessa Kamera-lehdessä (3-4/2015) kerrottiin amatöörimäisten kuvien noususta. Getty Images on suuri amerikkalainen valokuvatoimisto, joka myy lähinnä ammattilaiskuvaajien ottamia kuvia yritysten käyttöön. Nyt siellä on havahduttu uudenlaiseen trendiin: yritykset haluavat ostaa aitoja ja rehellisiä kuvia. Se tarkoittaa mm. sitä, etteivät kuvat ole täydellisiä (vaan "täydellisen epätäydellisiä"), niissä on amatöörimäisiä virheitä kuten rakenteellisia heikkouksia tai vajavaista asettelua ja tilanteetkin ovat aitoja - kiukuttelevia lapsia kuvaavat heidät vanhempansa sen sijaan että kuvaaja yrittäisi saada vieraita lapsia esittämään kiukkuisia.
Trendin takana on tietenkin kamerakännykät ja some, jossa tärähtäneitä ja rosoisia kuvia (ja videoita) jaetaan - niistä on tullut normi. Täydellisen kuvan sijaan janotaankin arkisia tarinoita, samaistumispintaa - tommoinen nuhanenä meilläkin on kotona, tollanen mäkin olin pienenä.
Vuonna 2007 Getty Images myi eniten kuvaa naisesta , joka oli täydellisen kaunis ja alasti ja katsoi suoraan kameraan. Vuonna 2012 myyvimmässä naiskuvassa oli viehättävä nainen matkalla, katse suunnattuna tablettiinsa.
Getty Images neuvoo kuvaajiaan ottamaan rosoisempia kuvia, mutta yritykset ovat maailmalla kääntymässä somestarojen puoleen, joilla on valmiina iso yleisö kuvilleen ja videoilleen. Kauppalehdessä Splay -verkoston (jossa vloggaristara Eetu Eeddspeaks Pesonen työskentelee) perustaja Vigor Sörman kertoi, että suomalaiset ovat tässä trendissä jäljessä. Jossain ollaan sentään edellä:
"Suomi on Pohjoismaiden ykkönen YouTube-tähtien määrässä. Lisäksi fanit Suomessa ovat paljon osallistuvampia kuin muissa maissa: Splayn datan mukaan Ruotsissa keskimääräisen instagrammaajan seuraajista viisi prosenttia tykkää tyypillisestä kuvasta. Suomessa sama luku on 25 prosenttia. En ole nähnyt näin korkeita osallistumisprosentteja missään"
Sörmanin mukaan Britanniassa voidaan maksaa 100 000 euroa kolmesta twiitistä ja Suomen hintataso on noin 25 prosenttia Ruotsin hinnoista. Helsingin Sanomat haastatteli somestaraa Janne Naakkaa, joka kuvaili hintoja näin: blogin kuvasarjasta, jossa tuote esiintyy, saa 500–800 euroa, yhdestä Instagram-kuvasta yleensä noin satasen. Seuraajia Naakalla on Instagramissa 21 000, YouTubessa puolet enemmän.
Somekoulutuksissa minultakin kysytään yhä useammin, miten näihin somestaroihin pääsee käsiksi. YouTube-verkostojen lisäksi, joita on jo Suomessa jo kolme: ruotsalaiset Splay ja United Screen sekä suomalainen Töttöröö (jossa Somen avaimista tuttu Kaitsu Rinkinen vaikuttaa) kurkkia voi Contentoriin, jossa sisällöntuottajia voi etsiä mm. Instagram-projekteihin.
Kurkataan nyt lopuksi Splay Suomen kolmen kovan staran, Eetun, Soikun ja Miisan, tuoreita Instagram-päivityksiä. Ovatko ne sivusta arkisia, luuletko, että niistä on maksettu?
Terveisiä Oulusta, jossa olin pari päivää somen merkeissä. Oulun kaupungilla pidin Kunta @ YouTube-koulutuksen (joka kuuluu siis räätälöityjen Organisaatio @ some- koulutusteni joukkoon).
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jokin kunta tilasi minulta nimenomaan YouTubeen keskittyvän somekoulutuksen (aiemmin olen pitänyt eri kunnissa sekä yleisiä somekoulutuksia, joissa käsitellään kaikkia someasioita, sekä mm. Twitteriin, blogeihin, wikeihin ja Facebookiin liittyviä koulutuksia) - ja mikäs sen sopivampaa kuin se, että tilaajana oli Oulu, joka on muutenkin monella tavalla somen ja YouTuben edelläkävijä Suomessa.
Vahvistaakseni mutu-tuntumaani Oulun edelläkävijyydestä tein koulutusta varten pienen selvityksen siitä, miten Oulu pärjää YouTubessa muiden suomalaisten kaupunkien joukossa. Selvityksestä paljastui yllättäviä asioita ja löysin myös joukon kaupunkikanavien viraalivideoita (jotka keräsin Piilotetun aarteen uudelle Kuntasome-soittolistalle).
Katso siis seuraavasta setistä kuuluuko sinun kotikaupunkisi YouTuben edelläkävijöiden joukkoon:
Minua ilahdutti se, että eräs varsin pieni kaupunki nousee hyvin esille - joskus menestys YouTubessa vaatii siis vain rohkeutta ja tilaisuuteen tarttumista :).
Törmäsin hiljattain Instagramissa Marimekko Global -tiliin, joka pisti minut miettimään sitä, miten muiden kuvia saa käyttää Instagramissa eli millainen on repostauksen etiketti.
"Make your own content and respect your fellow Instagrammers. It's not polite (or entirely legal) to take a screen shot of another person's photo, change the filter, and pretend like it's your own."
"NEVER regram someone’s image without crediting them. Just put something like ‘#regram from @createandthrive’ in your caption. Also, make sure to read the person’s bio before you regram their image – some photographers, for example, ask that people don’t do this with their images. Most people, however, are happy and flattered when you choose to regram their images, especially in the business world."
Kesäkuussa 2014 Diane Gottsman taas tuomitsi kuvakaappaukset ja neuvoi käyttämään niiden sijaan appseja:
Don’t “borrow” photos and quotes. Avoid the temptation to do a quick screen capture of a photo you happen to admire on Instagram, and then share it in your own feed. Instead, utilize one of several repost apps for Instagram so that credit is clearly given.
A photo posted by Madia June (@simplyjunecares) on
Regrammailussa, etenkin yritystilillä, kannattaa olla vähän varovainen. Kun käytän kuvakaappausten sijaan regrammaus-/repostaussovelluksia, kuviini tulee automaattisesti merkintä, joka kertoo, ettei kuva ole minun. Kas näin:
Kuvatekstiä lukemattakin näkee heti, kenen kuvasta on kyse! Ja toden totta - yritystilit ovat iloisia, kun heidän kuviaan jaetaan. Yksityishenkilöiden kuvien jakamista kannattaa harkita vähän tarkemmin.
Marimekko ei siis käytä tilillään repostaussovelluksia vaan ottaa kuvakaappauksia muiden kuvista. Näin se rikkoo sitä tapaa, johon olen ehtinyt tottua etenkin yritystilien kohdalla - suomalaisetkin tilit käyttävät yleensä repostaussovelluksia. Kun siis katselee vaikka Marimekon tilin yleisnäkymää, ei heti näe mitkä kuvat ovat Marimekon omia, mitkä muiden. Marimekko on tietysti valinnut asiakkailtaan vain niitä parhaita kuvia, sellaisia, jotka voisivat ihan hyvin olla heidän itse ottamiaan.
Kun kuva otetaan kuvakaappauksella, ei alkuperäinen kuvateksti seuraa mukana. Minun mielestäni Instagram-postauksissa myös kuvatekstit ovat tärkeitä, tavallaan Instagram-postaus ilman kuvatekstiä on vähän vajavainen ja kuvan jakaminen ilman alkuperäistä tekstiä rikkoo postaajan tarkoittaman kokonaisuuden. Marimekko on lisännyt kuviin täysin uudenlaiset, myyvät, tekstit.
Kun muistaa Marimekon aiemmat ongelmat tekijänoikeuksien kanssa, on tämä yleisestä käytännöstä poikkeava tapa käyttää asiakkaiden kuvia minusta aika rohkeaa.
Se, että joku kirjoittaa Instagram-kuvaansa #marimekko, ei mielestäni vielä anna Marimekolle lupaa käyttää kuvaa. Suomessa esimerkiksi Tupla-patukka ja Jenkki-purukumi käyttävät asiakkaiden kuvia säännöllisten kilpailujen kautta. Kun kuvassa lukee #tuplaa tai #jenkkihetki (ei siis #tupla tai #jenkki, joita kilpailusta tietämättömät asiakkaat voivat helposti käyttää), se osallistuu kilpailuun.
Tähän asti Marimekko-fanit ovat olleet kaiketi lähinnä tohkeissaan siitä, että heidän kuvia käytetään suositulla tilillä, mutta pian voi tulla eteen tapaus, jossa joku nostaa asiasta metakan.
Mitä sinä ajattelet siitä, että yritystilit käyttävät asiakkaidensa kuvia omilla Instagram-tileillään? Jos kuva on julkinen(*, tarvitaanko sen regrammaukseen "lupa"? Millainen? (* Ainakin osa regrammaus-sovelluksista antaa repostata myös yksityisiä kuvia.
