Terveisiä junasta! Olen matkalla Lontooseen, sillä huomenna alkaa #mywikiweek, mun wikiviikko. Osallistun ensin Wikimedia UK:n järjestämään kansainväliseen Wikipedia-kouluttajien workshoppiin (ma&ti), torstaina taas heidän Wikimedia-hallituskoulutukseensa. Perjantaista sunnuntaihin on vuorossa Wikimania, vuoden tärkein tapahtuma sadoille wikipedisteille ja -medisteille. Osallistuin
vastaavaan tapahtumaan vuonna 2010 Puolan Gdanskissa, jossa sain suuren Wikipedia-herätyksen.
Hallituskoulutukset ovat yleensä kaksipäiväisiä, mutta tällä kertaa se on vain päivän mittainen, eli minulle jää myös vähän vapaa-aikaa. Se onkin kiva juttu, sillä olen lähes ensikertalainen Lontoon kävijä. Kävin siellä vuonna 2006, silloinkin wikien merkeissä. Haastattelin Nokian Southwoodin kampuksen väkeä siitä, miten he wikiä käyttivät, mitkä olivat heidän parhaita käytäntöjään ja toiveitaan. Vastaavia haastatteluja tein Suomen lisäksi myös S60 SW -organisaatiossa Vancouverissa ja Tokiossa ja niiden pohjalta kirjoitin ohjeistuksen siitä, miten Mediawikiä (valitsin sen meille alustaksi, toinen vaihtoehto olisi ollut twiki) käytetään. Policyyn kirjasin myös sen, mihin niitä ei saa käyttää - wikit eivät täyttäneet kaikkia arkistoinnin vaatimuksia. Selvitys opetti minulle paljon myös tietoturvasta, sillä kaikkea tietoa ei saanut Nokian intranetissäkään jakaa, vaan meillä piti olla myös projektikohtaisia wikejä.
Wikipedia-kouluttajien työpajaa odotan ehkä eniten, sillä harvemmin sitä toisia Wikipedia-kouluttajia pääsee tapaamaan ja koulutuskokemuksia vaihtamaan. Mietin taannoin koulututtajakokemustani ja sain ahaa-elämyksen: kouluttaminen on ollut osa työtehtävieni ihan ensimmäisestä Nokian kesätyöpaikasta lähtien (kesällä 1998): haastattelin silloin kollegoitani siitä, miten GSM-rekisterit käytännössä toimivat ja vaihtavat tietoja keskenään ja keräsin haastatteluni tulokset koko päivän koulutukseen. Sitten minusta tuli projektikoordinaattori, joka toimi Artemis-työkalujen pääkäyttäjänä. Ajoin raportteja tietokannoista ja toimin silloin tällöin myös kouluttajana. Alkuun kouluttaminen tuntui tosi vaikealta: en oikein pitänyt esiintymisestä ja tuntui epävarmalta käyttää muiden tekemiä materiaaleja - mikähän tämänkin kalvon idea oikein on? Toki meillä oli kouluttajien koulutuksia, mutta eihän niissä kaikkea oleellista huomannut kysyä. Pikkuhiljaa kouluttaminen alkoi kuitenkin sujua ja kouluttajaurani huipentui siihen, kun kävin kollegani Petran kanssa Budapestissä kouluttamassa, vuosi oli silloin ehkä 2001. Seuraavana vuonna muutin Jyväskylään ja aloitin uudessa roolissa, softan laatuinsinöörinä. Rooliin kuului mm. laatuprosessien (esim.katselmoinnit) määrittelyä ja koulutusta, mutta siinä vaiheessa olin jo niin innostunut kouluttamisesta, että koulutin huvikseni muitakin kuin minulle kuuluvia työkaluja. Tampereella olin päivittänyt jaokseni intranet-sivuja ja nyt halusin tuoda intranetin puhelinprojektimmekin käyttöön, sillä se oli minusta hyvä tapa jakaa tietoa.
Seuraavana työni softaerroreiden managerina vei minut jälleen ulkomaille, seitsemän keväisen viikon ajan olin Tokiossa erroreita manageeraamassa, mutta samalla myös koulutin työkaluja ja prosesseja. Tokiossa tapasin myös tulevan pomoni Jussin, joka oli innostunut wikeistä tuotekehityksen työvälineenä ja kesän jälkeen aloinkin perehtyä wikien maailmaan. Myöhemmin koulutin Nokiassa myös blogeja ja syötteenlukijoita.
Ensimmäisen Nokian ulkopuolisen some-koulutukseni pidin keväällä 2009 Lappeenrannan teknillisen yliopiston kautta, kun toimin intrablogituttuni-Minnan sijaisena ja törmäsin ensimmäistä kertaa Miiaan. Tehtyäni sinne uuden 3 tunnin some-koulutusmateriaalin päätin kouluttaa samalla setillä myös kollegani Jyväskylässä. Me olimme silloin kaikki yhdessä suuressa veneessä, miettien sitä, mitä tehdä kun työt Jyväskylän toimipisteestä loppuvat. Meille järjestettiin paljon erilaisia koulutuksia, mutta kuvaavaa on, ettei (ulkopuolinen) työnhakukouluttajamme ollut edes kuullut LinkedIn:stä, jota me nokialaiset olimme jo vuosia käyttäneet... Some-koulutukseni avasi monen kollegani silmät sille, miten some-työkaluja voi käyttää työssä ja sain siitä paljon hyvää palautetta (löydät suositukset LinkedIn-profiilistani). Nokia-kalvopohjat olivat olleet aika sitovia, mutta tuossa viimeisessä koulutuksessani irrottelin ja tein materiaalista värikkään ja visuaalisen - ja olin siitä hyvin ylpeä. Nykyään ko. materiaali lähinnä punastuttaa - tästäkö minä oikeasti tohkeilin?
Kouluttajana olen siis aika itseoppinut ja käytännönläheinen - opettelen ensin työkalun käyttöä ja kulttuuria, tarkkailen ja haastattelen muita käyttäjiä ja kerron sitten havainnoistani muille. Mielestäni asioita ei voi oppia vain lukemalla muiden kokemuksista, vaan pitää heittäytyä itsekin mukaan. Vaikka netti on pullollaan hyvää ja opettavaista sisältöä, uskon yhä koulutuksiin, siihen, että joku kahlaa ja omaksuu valtavan määrän tietoa ja suodattaa siitä oleellisen yleisölle, ottaen huomioon heidän taustansa ja tarpeensa.
Seuraapa siis ensi viikolla matkaani somessa, korkkasin äsken #mywikiweek -tagin Instagramissa, Wikimanian häsä taas on #wikimania2014.
