Pages

Tuesday, August 14, 2012

Teatterit somessa (Näytös-artikkeli)

Aloittelen kesäloman jälkeen bloggausta kevyesti julkaisemalla jo toisen valmiin jutun. Tämä teksti on julkaistu kesäkuussa ilmestyneessä Näytös-lehdessä (2/2012), jota julkaisee Työväen Näyttömöiden Liitto.

Liitto järjesti huhtikuussa vuosikokouksensa yhteydessä seminaarin, jossa minä ja Tampereen Työväen Teatterin tiedottajan Sari Andersson  puhuimme "sähköisestä mediasta teatterin palveluksessa".

Seminaarin jälkeen meitä pyydettiin kirjoittamaan esityksestämme ja yleensäkin somesta Näytös-lehteen.


Sosiaalinen media (some) on termi, jota alettiin käyttää Suomessa yleisesti vuonna 2009. Sitä ennen puhuttiin enemmän web2.0:sta, Internetin uudesta sosiaalisemmasta "versiosta" ja sitä aiemmin uusmediasta. Teknisesti Internet ei ole juuri muuttunut, sosiaalista mediaa on ollut alusta asti mm. IRC-kanavilla, mutta viime vuosina osallistumisesta on tullut paljon entistä helpompaa, ei niin teknistä kuin aiemmin. Nyt oikeastaan odotan, milloin termi taas muuttuu, some-palvelut uivat vanhoille sivuille niin, että kohta kaikki nettisivut tarjoavat somesta tuttuja elementtejä. Kyseessä on "yhteisöllinen netti": on erilaisia nettiyhteisöjä, jotka tuottavat eri palveluihin erilaisia sisältöjä, verkostoja ja keskusteluja. Some-palveluihin kuuluu satoja erilaisia palveluita, joista seminaarissa käsiteltiin teatterien näkökulmasta mm. blogit, wikit, keskustelufoorumit, Facebook, YouTube, Flickr, Pinterest, Wikipedia, LinkedIn, Twitter, Foursquare. Julkisten some-palveluiden lisäksi teatterit voivat käyttää myös omalle väelle tarkoitettuja palveluja, kuten mikroblogi Yammeria tai salaista ryhmää Facebookissa tai LinkedIn:ssä.
Teattereilla on erilaisia tapoja suhtautua työntekijöidensä somen käyttöön. Ne voivat esimerkiksi yrittää kieltää somen käytön työaikana, tehdä somesta tiedottajan pelikentän, koota some-tiimin tai antaa kaikille halukkaille ohjeet siihen, mitä välineitä teatteri suosittelee työntekijöilleen ja mitä se jäseniltään toivoo ja odottaa.
Sosiaalinen media mielletään usein vain uudeksi markkinoinnin välineeksi, mutta siltä voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen, esimerkiksi
  • tiedotuksessa
  • opetuksessa ja oppimisessa
  • palautteen keräämisessä ja asiakaspalvelussa
  • tuotekehityksessä ja innovoinnissa
  • rekrytoinnissa ja työnantajakuvan kehittämisessä
  • ryhmätyöskentelyssä, esimerkiksi nopeasti muuttuvien ohjeiden tai pöytäkirjojen kirjoittamisessa tai käsikirjoitusten muokkaamisessa
  • verkostoitumisessa ja yhteydenpidossa
  • uutisten, markkinoiden ja kilpailijoiden seurannassa

Koulutusta varten etsin esimerkkejä siitä, miten teatterit ovat somea käyttäneet. Yhdysvalloissa esitettiin vuonna 2009 ensimmäinen teatteriesitys Twitterissä, yli kuukauden ajan Next to normal -näytelmän spiikkejä sujahti ihmisten Twitter-virtaan sitä tahtia, että näytelmä keräsi paitsi tuhansia uusia seuraajia ja mediamainintoja myös paljon katsojia.
Lontoossa taas Wheeldonin Alice in Wonderland -baletin maailman ensi-iltaan kutsuttiin 2011 kaksi suosittua balettibloggaajaa, jotka twiittasivat @RoyalOperaHouse-tilillä tavalla, johon tavallinen tiedottaja ei kykene. Kovilla teatterifaneilla on intohimoa ja intoa, joka saa muutkin katsojat innostumaan ja kiinnostumaan asiasta.

Suomalaisista esimerkeistä mainitsen tässä kaksi.

Source: yle.fi via Johanna on Pinterest
Putous-hahmo Marja Tyrni markkinoi onnistuneesti Facebook-sivunsa kautta näytelmää, jossa Aku Hirviniemi esiintyi.


Ironsky-elokuvan tuottanut Wreckamovie taas toteuttaa kesällä ensi-iltansa saavaa Opera by You-esitystä Savonlinnaan, teosta on ollut suunnittelemassa satoja oopperan ystäviä ympäri maailmaa.

Some on arkipäiväistymässä ja ihmiset jakavat entistä enemmän tietoa itsestään. Kun he näkevät hyvän (tai huonon) näytelmän, he kertovat siitä sadoille tuttavilleen somessa, joten teatterit eivät voi sivuuttaa asiaa. Sen sijaan kannattaa miettiä, millä keinoin jakamisesta tehdään mahdollisimman helppoa.
Koulutuksen lopuksi kysyin yleisöltä, mitä heille jäi mieleen.
  • Teatterit käyttävät somea hyvin eri tavoin
  • Valtavasti eri väyliä - mistä riittää aika moiselle kommentoinnille!
  • Somen spesifin kirjon osaaminen helpottaa
  • Mahdollisuus tavoittaa katsojat lehti-ilmoittelua paremmin
Yleisö halusi kokeilla käytännössä mm. seuraavia asioita.
  • Näyttelijöiden hakua somen avulla
  • Tehostaa markkinoinnissa positiivisia uutisia/kiinnostavia uutisaiheita (ei vain lippujen kauppaamista)
  • Videobloggausta
  • Saada oma henkilökunta somen aktivisteiksi, nostetaan esim. teatterinjohtajan omat kasvot esille
Ennenkuin teatteri lähtee käyttämään somea, asiaa pitää miettiä huolellisesti: mitä somelta halutaan, ketä yritetään tavoittaa ja millä viestillä. Yleisöä huoletti mm. oikeiden kanavien valinta, hallittavan kokonaisuuden rakentaminen, resurssit ja se, että some muodostuu aikarosvoksi. Teatterit voisivat käyttää paljon enemmän somea hyödykseen, kuin mitä nyt tehdään. Ensialkuun kannattaa selvittää, mitä omasta teatterista ja henkilökunnasta jo puhutaan somessa. Hyvällä tuurilla löydetään innokkaita faneja, joita voidaan alkaa ottaa uudella tavalla huomioon.


Kainalojutussa Sari Andersson kertoi kokemuksia Tampereen Työväen Teatterista. Alkuun lähdettiin YouTube-trailereista, sitten mukaan tulivat ensin Facebook-ryhmä ja sitten Facebook-sivu, Twitteristä löytyy paitsi teatteri myös teatterijohtaja: Riku Suokas.

Sari kirjoitti mm. näin:
"Olemme saaneet somesta loistavan kanavan olla suoraan yhteydessä katsojiimme. Saamme näppituntumaa katsojien toiveisiin ja paljon suoraa palautetta esityksistä."
"Some on hyvä keino rakentaa teatterin identiteettiä. Se toimii myös nopeana viestintäkanavana kiireellisten uutisten jakamisessa."
"Teatteri ei voi odottaa saavansa somesta pikavoittoja, vaan kyse on aktiivisesta ja pitkäjänteisestä työstä."
"Tärkeintä teatterille on olla läsnä, tavoitettavissa ja näkyä siellä, missä ihmiset muutenkin liikkuvat".

Teatteri-sana voidaan muuten korvata sanalla yritys tai organisaatio, ja jutut pitävät edelleen paikkansa!

Monday, August 13, 2012

Oletko sinä löytänyt harrastuskavereita netistä? (SJL-kolumni)


Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä 1.8.2012
Harrastuskavereita netistä?

Tapaan usein ihmisiä, joita periaatteessa kiinnostaa some-palveluihin tutustuminen, mutta niiden testaamiseen työympäristössä ei ole mahdollisuutta tai halua. Näitä ihmisiä neuvon yleensä kokeilemaan somea harrastuksissa. Harrastuspuolella on usein myös käytössä paremmat työkalut kuin töissä, kotikoneelle saa itse asennella ohjelmia, eikä ole pelkoa liikesalaisuuksien vuotamisesta.

Siinä missä työasioita täytyy aina jossain määrin salailla, niin harrastuskuulumisia sitä vastoin tahdotaan kuuluttaa kaikille kiinnostuneille. Aloittaessani nukkekotiharrastuksen vuonna 2000 olin todellakin outo lintu: kukaan tutuistani ei mineillyt, siksi etsin itselleni seuraa netistä. Löysin keskusteluryhmät ja perustin itsekin sellaisen, aloin jakaa kuvia mineistäni, perustin kotisivut, blogin ja niin edelleen. Pian minulla oli verkostossani ihmisiä, jotka paitsi ymmärsivät intoiluani, antoivat ideoita ja vinkkejä ja tekivät periaatteessa yksinäisestä harrastuksesta sosiaalisen.

Kuusi vuotta sitten sain töissä tehtävän tuoda tuhatpäiselle tuotekehitysporukalle uuden yhteistyöalustan, wikin. Ihmetellessäni mikä se wiki oikein mahtaa olla, päätin kokeilla asiaa myös nukkekotiharrastukseen ja niin syntyi Nukkekotiwiki. Vuosien aikana olemme jakaneet wikissämme paljon nukkekotiaiheista tietoa: luetteloimme kirjoja, kauppoja, museoita, kerromme toisillemme tapahtumista ja näyttelyistä. Parhaillaan etsimme Suomen ihaninta nukkekotiblogia.

Sosiaalista mediaa pidetään usein nuorten juttuna, mutta omasta kokemuksestani se ei ole ikä- vaan halukysymys: tahdotko jakaa omia ajatuksiasi tai seurata muiden keskusteluja.

Some-palvelut tarjoavat verkostoitumisen lisäksi usein myös mahdollisuuden tallentaa harrastuksen merkkipaaluja päiväkirjamaiseen tapaan. Päiväkirjaa voi pitää julkisesti tai vain kaveripiirille blogissa tai Facebookissa, mutta muitakin vaihtoehtoja on. HeiaHeia on keskittynyt liikuntaan, Foursquare-palveluun voi kerätä vaikka ravintola-arvosteluja, nähtävyyksiä tai luontopolkuja, Intoloopissa jaetaan vauvakuulumiset suvulle, Sofanatics tarjoaa seuraa penkkiurheiluun ja GetGlue-palvelussa jaetaan tarroja niille, jotka seuraavat amerikkalaisia sarjoja – näitähän riittää. Kerran törmäsin jopa palveluun, joka keskittyi suoliston tyhjenemiseen (oh shit!). Sosiaalisesta mediasta kaikki löytävät itselleen oman yhteisön, oli sitten kiinnostunut kylpyankoista, kahvakuulista tai virkkauksesta – varo vain, ettet jää aivan koukkuun...

Kun some-palveluita on käyttänyt jo harrastuksessa, kynnys niiden käyttämiseen töissä pienenee.

Wednesday, June 20, 2012

Kesään on piilotettu aarre!

Piilotettu aarre siirtyy kesälomalle ja palaa takaisin elokuussa. Toivotan blogini lukijoille oikein ihanaa kesää, toivottavasti löydätte paljon pieniä aarteita!

Kesän aikana voitte jättää minulle terveisiä: mistä haluaisitte, että syksyllä bloggaan.

Facebook-sivujen seuraaminen ylläpitäjänä

Minulta kysyttiin, miten tilata päivitykset hallinnoimastaan Facebook-sivusta. Ennenkuin vastaan siihen, muistutan, että Facebookiin tuli jokin aika sitten mahdollisuus jakaa ihmisille erilaisia ylläpitorooleja: 

Sähköpostit sivujen muutoksista tilataan täältä ruksittamalla oikeisiin kohtiin:


Ja tältä sähköpostit sitten näyttävät.
Paljon enemmän tietoa löytyy sivujen omista statistiikkaseteistä, mutta onhan tämä eräänlainen muistutus, että sivut ovat edelleen olemassa.

Pinterest hyötykäytössä yrityksissä ja yksityishenkilöillä

Flowhousen Hale Okkonen jakoi Pinterest-koulutuksensa materiaalin SlideSharessa ja korosti varsinkin kuvien tärkeyttä: huonoja kuvia ei jaeta. 
Hyviä pointteja, kiitos jakamisesta!

Piilotettu aarre ei ole Pinterestiin yritystiliä tehnyt, yhden hengen yrityksenä täytyy vähän optimoida ajankäyttöä. Sen sijaan henkilötililtäni löytyy monta (27) erilaista taulua, joista osaan pinnaan yksin, osaan ryhmän kanssa.

Esimerkkejä:
  • Mini treasures eli Mini treasures wikin ryhmätaulu, johon keräämme kuvia inspiroivista nukkekotimineistä, jotka leviävät myös muiden nukkekotiharrastajien omiin tauluihin. Samalla MTW saa uusia kävijöitä ja seuraajia.
  • Kiepaus on osa luomaani Kiepaus-konseptia, jonka tavoite on innostaa ihmisiä kierrättämään ja tuunaamaan. Pinterestin sisältö on enimmäkseen tuunausta ja innokas pinnaajaryhmä luo hauskaa sisältöä.
  • My customers tauluun kerään Piilotetun aarteen julkisia referenssejä. Ne löytyvät toki myös kotisivultani, mutta Pinterest esittelee organisaatiot paljon herkullisemmin.
  • HeiaHeia-tauluun kerään HeiaHeiaan liittyviä linkkejä löytääkseni ne itse tarvittaessa nopeasti - se, että muutkin löytävät ne nopeasti, on positiivinen sivuvaikutus.
  • Soita-projektin tauluun keräämme hankkeeseen liittyviä linkkejä
  • Social media tauluun kerään varsinkin infograafeja somesta
Se, mistä Pinterestissä erityisesti pidän on se, että kiinnostuksen kohteen jaetaan erilaisiin kansioihin. Se auttaa minua valitsemaan ne taulut, joita haluan seurata - Pinterest on palvelu, jossa hassut kissakuvat voi halutessaan helposti sivuuttaa, toisin kuin esim. Facebookissa.
    Ja löytyy profiilistani muutakin mielenkiinotoista, mm. nettikahveja, harrastuksia, kirjoja jne. Käy kurkkimassa ja pyydä minulta Pinterest-kutsu, ellet palvelussa vielä ole. :)

    Hauskaa pinnausta!

    Tuesday, June 19, 2012

    Videohaastattelussa Iltalehden Hanna kertoo mm. blogistaan

    Piilotetun aarteen vlogi (=videoblogi) jatkaa haastattelemalla jyväskyläläistä ravintovalmentaja Hanna Markukselaa, joka on monelle tuttu Iltalehden blogista. Haastattelussa Hyvinvointivalmennus Avalonia-yrityksen Hanna kertoo bloggaamisesta, somen merkityksestä verkostoitumisessa ja Facebook-sivusta (videolla puhutaan virheellisesti ryhmästä).
    Some on mainio väylä rakentaa asiantuntijamainetta. Miten sinä sitä käytät?
    PS. Aika mainio tuo YouTuben videoeditori, jolla yo. video on muokattu :).

    Friday, June 15, 2012

    Onko elämää Nokian jälkeen?

    Vietän tänään vuosipäivää: 3 vuotta sitten aloitin suuren seikkailun Nokian ulkopuolella.

    Joku aika sitten kävin läpi tuona keväänä kirjoittamaani nettipäiväkirjaa. Aloitin vuodenvaihteessa 2008-2009 kuvapäiväkirjan Nokian Share-palvelussa, jonka jaoin lähimmille sukulaisille ja ystäville tarkoituksenani kertoa lähinnä lasten kuulumisia.

    11.2.2009 projekti sai toisenlaisen luonteen tämän kuvan myötä:
    Vaikka Jyväskylän toimipisteen sulkemista oli spekuloitu siitä asti kun sinne menin (2002), tilanne oli järkytys minulle ja monelle muullekin.

    Kevään aikana kerroin lähipiirille tunteistani, yt:eiden etenemisestä, suunnitelmieni kehittymisestä, siitä miten sain potkut (ruusun kera!), miten Jyväskylän toimipisteen yhteishenki kasvoi ennennäkemättömiin mittaluokkiin. Intoilimme yhdessä mm. tästä erään työkaverimme tekemästä biisistä:



    Aika ajaton biisi, eikö totta...

    Lähipiirin ja työkavereiden tuki olivat valtava voimavara (kiitos kun jaksoitte seistä vieressäni silloin!) ja päiväkirjan pitäminen auttoi näkemään asiassa myös valoisia puolia. Jälkikäteen ajatellen potkut olivat minulle oikeasti onnenpotku, ilman sitä en varmasti olisi uskaltanut esimerkiksi lähteä yrittäjäksi ja moni muukin seikkailu olisi jäänyt kokematta: Protomo, Ambientia, Soita-projekti, erilaiset some-projektini. Minulla ei ehkä vieläkään olisi somesukua, jonka kanssa hypettää uusia palveluita ja mm. Mini treasures wiki, sosiaalinenmedia.org ja Kiepaus olisivat jääneet syntymättä ja monta mielenkiintoista ihmistä tapaamatta.

    Toivotan voimia kaikille, jotka ovat nyt samassa tilanteessa kuin minä aiemmin. Luottakaa itseenne ja osaamiseenne, verkostoitukaa, puhukaa ja kirjoittakaa. Käyttäkää sosiaalista mediaa hyväksenne, päivittäkää ainakin LinkedIn-tilinne ja nauttikaa siitä, kun headhunterit käyvät profiilejannne tutkimassa (eilen Cisco huuteli Twitterissä, että heitä nokialaiset kiinnostavat). Lannistua ei saa, olen melko varma, että monelle potkut tuovat ennen pitkää tilalle jotain parempaa, jotain, josta ei ole uskaltanut edes haaveilla. Tsemppiä!