Storify-tarina: Taskubileet, -lounaat ja #taskujkl

Tällä viikolla on #taskujkl-historian aktiivisin viikko, eli lounastapaamisia on ollut maanantaina, tiistaina ja tänään keskiviikkona. Siksi innostuin tekemään asiasta Storify-tarinan: 

Säilyykö tieto ikuisesti jenkkipalveluissa, pohti Ketky

Viime viikolla bloggasin siitä, mitä viestinnän asiantuntijat some-koulutuksestani ajattelivat. Tällä kertaa ääneen pääsevät Ketkyn jäsenet, joille kerroin toukokuussa mitä mahdollisuuksia some tarjoaa asiantuntijoille.

Keski-Suomen tietojenkäsittely-yhdistys ry eli Ketky ry on perustettu 5.12.1972 edistämään keskisuomalaista tietojenkäsittelyä ja toimimaan puolueettomana yhdyssiteenä tietojenkäsittelyä opiskelevien, alalla työskentelevien ja alasta muuten kiinnostuneiden henkilöiden, yhteisöjen ja yrityksien välillä. Tällä hetkellä jäseniä on noin 570.
Ketky on yksi Tietotekniikan liitto ry:n 26 jäsenyhdistyksestä, joissa on kaikkiaan noin 16 000 henkilöjäsentä ja yli 500 yhteisöjäsentä. Viime vuosina Ketkyn toiminta on painottunut jäsenistön etujen palvelemiseen lähinnä erilaisten tilaisuuksien ja edullisten koulutusten muodossa.

Yleensä koulutukseni ovat kolmen tunnin mittaisia, tämä iltatilaisuus oli noin puolet siitä. Ketkyläiset olivat kiinnostuneet siitä, miten heidän palautteensa erosi muiden palautteesta, joten kerrataanpa ensin mitä heille jäi mieleen:

• Yritys tarvitsee henkilön, joka keskittyy someen ja sen seuraamiseen - somen hyödyllinen käyttö ottaa aikaa ja energiaa
• some-vaihtoehtoja on ziljoona, miten valita oikein?
• monia uusiakin juttuja ja tosi monipuolisia käyttömahdollisuuksia (esim. Innocentive, Digitalkoot, Trello, Diigo)
• some on laaja - onko jotain vielä keksimättä?

Koulutuksen jälkeen he aikoivat kokeilla (tai tehostaa vanhaa käyttöä) seuraavia palveluita: Pinterest, Twitter, LinkedIn, HeiaHeia, Vimention, videobloggaus, Trello, ideointimediat. Eräs innostui jopa miettimään, josko pistäisi pystyyn oman some-palvelun! Tätä odotan innolla! :)

Somen herättämistä peloista syntyi lopulta vilkkain keskustelu, siinä missä toinen pelkää yksityisyyden menetystä, toiselle se on ihan normaalia. Myös tietoturva, tiedon ikuinen säilyminen amerikkalaisten hallinnassa ja rikollinen hyödyntäminen nousivat esiin. Moni totesi, että some vie paljon aikaa ja eräs totesi, että "ällöttää juuri tuo narsismin mittaaminen muka motivaattorina - monelle se on jarru" (puhuimme mm. Kloutista).

Tietotekniikan ammattilaiset olivat hieman normaaliyleisöä enemmän huolissaan siitä, kuka heidän tietonsa omistaa ja mitä sillä tehdään. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku kertoi haluavansa itse kokeilla somepalvelun luomista, siihenhän kuulijoilla riittää osaamista. Se, että tiedostaa sekä somen mahdollisuudet että haasteet auttaa paitsi luomaan entistä parempia palveluita myös etsimään omiin tarkoituksiin parhaiten soveltuvat niiden ziljoonan eri palvelun joukosta.

Onko some suurta huijausta, pohti Comma6 Lahdessa

Yleensä koulutan yhtä organisaatiota kerrallaan, jolloin on helppo hypätä heidän kenkiinsä ja kertoa
a) miten heidän toimialansa yleensä käyttää somea ja
b) miten he itse näkyvät eri some-palveluissa
eli valita esimerkit ja palvelut, jotka sopivat erityisesti heille.

Välillä koulutan kuitenkin ryhmiä, joita ei yhdistä organisaatio vaan esimerksiksi asia tai asema. Toukokuussa koulutin yhden kuuman iltapäivän Lahdessa Comma6-koulutusohjelmassa vierailevana esiintyjänä. Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia on jo aloittamassa uutta Comma-jaksoa, järjestyksessään kahdeksatta. Koulutusohjelma on tarkoitettu erityisesti yritysten, julkishallinnon ja järjestöjen viestinnästä ja markkinoinnista vastaaville sekä viestinnän johtotehtäviin tähyäville.

Koulutus oli siis sikäli haasteellinen, ettei yhteistä toimialaa ollut. Siksi napsin porukalle esimerkkejä ja juttuja laidasta laitaan, mm.

• esittelin erilaisia somepalveluita
• kerroin miten teen Mini treasures wikiä (B2C-palvelu) tunnetuksi somen avulla
• näytin esimerkkejä siitä, miten eri kunnat ja yritykset käyttävät jotain some-palvelua
• kerroin, miten B2B-yritys Wärtsilä käyttää eri somepalveluita
• motivaatiotekijöitä eri some-palveluissa
• some osana työnkuvaa (ns. community managerin rooli)
• somen seuraaminen erilaisten palveluiden avulla

mistä saattoi jäädä vähän sillisalaattimainen vaikutelma... Paljon helpompaa oli rakentaa koulutus lahtelaisille tapahtumanjärjestäjille aiemmin tänä keväänä, sillä heitä yhdisti paikallisuus (Lahti) ja asia (tapahtumat).

Mitä näille viestinnän ammattilaisille sitten jäi koulutuksestani mieleen?
-Yrityksen on tiedettävä mitä somelta haluaa ennen sinne menoa, suunnittelu ja tavoitteet ovat tärkeitä
-Someen olisi hyvä mennä, mutta se vaatii aktiivista ja suunnitelmallista otetta. On paljon mahdollisuuksia, kunhan löytyy resursseja.
-Tuli tarve tarkistaa omaa some-strategiaa. -Kuinka paljon on vielä opittavaa! Täysin uusia olivat Pinterest & Vimention.
-Luento toi uusia näkökulmia/ajatuksia somen mahdollisuuksiin
-Onko elämää ilman somea? -Hieno aarresaarikartta + 1 000 000 some-kanavaa
-Wikipediaan pitää laittaa lisää meitä käsitteleviä artikkeleita
-some mahdollistaa työelämän pelillistämisen ja virtualisoimisen mahdollisuudet
-TODELLA paljon mahdollisuuksia, some-kanavien valtava määrä!

Entä mistä asioista he innostuivat niin paljon, että haluavat kokeilla niitä käytännössä?
Paper.li-palvelu, Twitter, Pinterest ja LinkedIn kiinnostivat monia, hajaääniä saivat myös Trello (projektityökalu), Vimention, Doodle, Flickr, wiki, Google Analytics ja Facebook.
-Haluan käydä sivulla sosiaalinenmedia.org ja tutkia mm. erilaisia some-ohjeita
-HeiaHeia-vinkkaus työhyvinvointikoordinaattorille

-arkistoitumatonta pikaviestintää työkulttuuriin

Lopuksi kävimme läpi myös someen liittyviä pelkoja.
Osalle ei tullut mieleen mitään pelkoja, osalle tuli sitten sitäkin enmmän. Ajankäyttö ja resurssit pelottavat kaikissa koulutuksissani (eikä ihme, sillä teen aina hyvin selväksi sen, että jos ei esimerkiksi aio vastata somessa tulleisiin kysymyksiin, sinne on ihan turha lähteä). Commalaisia ei sen sijaan pelottanut yksityyden menetys tai tietoturva :). Tällä kertaa huomasin erityispiirteenä sen, että oma kelkasta tippuminen pelottaa:

• kanavien määrä ja niiden jatkuva lisääntyminen
• että osaamiseni ei pysy ajan tasalla
• miten pysyä kärryillä, kun koko ajan tulee uutta?
• ei ikinä ehdi "kyytiin"! Kun luulee tietävänsä, on taas vaikka kuinka paljon uutta!

Ja vaikka itse olisi kelkassa, niin muut eivät ole:

• Pelkään, ettei työelämä someudu mun elinaikana
• organisaation sitouttaminen
• Pelkään, etteivät meidän postaukset kiinnosta somessa

Viestinnän ammattilaiset ymmärtävät suunnittelun tärkeyden, ja siksi pelottaa myös se, että "homma
riistäytyy käsistä, eikä se tuekaan organisaation strategiaa".

Mihin tämä maailma on menossa, kun kaikki keskustelevat vain somessa ja ovat olemassa vain somessa?

Viimeinen pelko osoittautui ainakin koulutustilanteessa turhaksi, sillä saimme aikaan hyvin aktiivisen keskustelun :).

PS. Tämä postauksen otsikko "Onko some suurta huijausta?" oli myös yksi pelon aiheista.

Videohaastattelu: Elina Hiltunen ja Matkaopas tulevaisuuteen

Jatketaan toisella videohaastattelulla. Osallistuin viime torstaina futuristi Elina Hiltusen uuden kirjan julkaisutilaisuuteen, hän on kirjoittanut Matkaoppaan tulevaisuuteen. Elina on hyvin hauska persoona ja sujuva esiintyjä kuten videosta huomaatte ja julkaisutilaisuudessa sai nauraa ääneen monta kertaa hänen jutuilleen. Kirjaa olen ehtinyt lukea vasta vähän alusta, mutta tuntui siltä että sama hauska kommunikointityyli jatkuu kirjassakin.

Muutama ajatus julkkareista, joissa paneelikeskustelussa oli Elinan sanoin "3 viisasta miestä ja neitsyt". Viisaat miehet olivat Stefan Björkman (Aktia), Jim Solatie (mm. Dibitassujen isä) ja Christer Haglund.

- Kerro uusi idea 20 henkilölle. Jos saat 20 erilaista syytä sille, miksi se ei onnistu, ole tyytyväinen ja jatka asian kehittelyä syiden avulla. Jos saat 20 samaa syytä, unohda idea.Vastustus auttaa kehittämään ideoita, onnistunut proto on vaarallinen!
- Älähän hättäile -kassa Isossa Omenassa on hyvä oivallus, tehdään asioita erilaisella tavalla. EH
- Fanit ovat oikeasti tärkeitä, heidän avulla jaksaa yrittää. JS
- Finnair ei kirjoittanut juhlavuotenaan historiikkia vaan futuriikin, joka herätti paljon huomiota maailmalla. Oma henkilökunta, lentäjät, innostui asiasta vasta, kun heidän ulkolaiset kollegansa hehkuttivat projektia. Halvalla projektilla (50 000 €) saatiin mahtava medianäkyvyys - 1 miljardia lukijaa printissä (ja muut päälle)
-Ihmiset innostuvat, kun aletaan puhua kaukaisesta tulevaisuudesta
-Tulosta tulee, kun ollaan hyvällä tuulella eli jos luottamus on kunnossa, on varaa pitää työssä myös hauskaa

Uudelleenkäytön tulevaisuus seminaaria liveraportoimassa

Viime viikolla olin liveraportoimassa asiakkaani Kierrätysverkon Uudelleenkäytön tulevaisuus -seminaaria Sitralla Helsingissä.

Iltapäiväseminaarissa olivat puhumassa

– Harri Välimäki, toimitusjohtaja, Kierrätysverkko Oy: Uudelleenkäytön uusi aikakausi 
– Arto O. Salonen, KT, kestävän kehityksen tutkija: Nykyinen kulutuskeskeisyys ja hyvinvointi
– Vesa-Matti Lahti, Sitran johtava asiantuntija: Jakamistalous
– Tony Tavi, Suomen Yhteiskunnallisten yrittäjien yhdistysen hallitusjäsen: Yhteiskunnallinen yrittäjyys – inhimillinen liiketoimintamalli

Mitä liveraportointi sitten käytännössä tarkoitti?

Kaikki kiinnostuneet eivät mahtuneet seminaariin, joten heille haluttiin tarjota mahdollisuus osallistua etänä. Raportoinnin avulla tietoisuus seminaarin asioista levisi osallistujien verkostoille. Kierrätysverkolla on enemmän tykkääjiä Facebookissa kuin seuraajia Twitterissä, siksi seminaariraportoin ensi sijassa Facebookiin. Twitterissäkin keskustelua syntyi, ja siitä tein Storify-koosteen: Ahaa, tarinasta tuli niin pitkä, ettei se näkynyt kokonaan, katso loput Storifyssa.

Liveraportointi oli rankempaa kuin muistin, sillä se, että raportoi jotain itselle ja omalle verkostolle on ihan eri asia kuin se, että raportoi asiasta kiinnostuineille kaiken mahdollisen. Mutta mielenkiintoista se oli, varsinkin kun aihe on lähellä omaakin sydäntä. :)

Videohaastattelu: Maria Rajakallio kertoo Haussa.fi-palvelusta

Ja tässä vielä viimeinen osa videohaastattelustani. Tällä kertaa Maria kertoo Haussa.fi-palvelusta. Projektipäällikkö Maria Rajakallio kertoo 2011 aloitetusta Haussa.fi-palvelusta, joka pilotoi Tampereen TE-toimiston ja Pirkanmaan ELY-keskuksen Nuorten neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittämistä sosiaalisen median avulla.

Kysyn Marialta videossa mm. ovatko ihmiset rohkeita videoiden tekoon. Nokiassa työskennellessäni ihastuin some-palveluista ensin wikeihin, sitten blogeihin ja kolmanneksi videoihin.

Tein kaksi aika suosittua videota intranettiin (työkaluina oma kännykkä ja Microsoftin MovieMaker):
-Ensimmäisessä haastattelin seitsemää kolleegaani siitä, mikä heitä työssä motivoi.
-Toisen videon kuvasin erään projektin aloitustyöpajassa. Projektin tarkoitus oli integroida Symbianin ihmiset Nokiaan.

Minulla oli hyvät kokemukset näistä videoista, videoiden teko oli tosi hauskaa. Mutta aikaa siihen meni, monen pätkän yhdistely leikkaa-liimaa-tyyliin kaatoi ohjelman vähän väliä ja muutaman minuutin pätkän koostaminen isommasta aineistosta kaipasi kiteytystä ja oleellisen etsimistä.

Ehkäpä siksi olenkin pitänyt taukoa videoiden kanssa (nukkekotivideoita olen muutaman tehnyt), mutta Vimention-haastattelun jälkeen innostuin taas. Nyt olen oppinut, että kannattaa jo kuvausvaiheessa pätkiä sisältö, ettei editointiin tuhraudu aikaa. YouTubessa on myös kätevä muokata videoita, siellä on tarjolla jos jonkinlaista efektiä :).

Joten varoitan jo etukäteen, saatan ensi kerralla haastatella juuri sinua!

Videohaastattelu: työnhakija somessa a la Maria Rajakallio

Jatkoa eiliseen - tällä kertaa Maria kertoo siitä, miten työnhakijan kannattaa sosiaalista mediaa käyttää.
Mitäs pidit Marian neuvoista?