Somesta syrjäytyneet / Anna-lehti 12/12

Viime viikon Annassa (ilmestyi torstaina, eli vielä pitäisi kaupoista löytyä) oli juttua sosiaalisesta mediasta. Pihalla somesta - vai elämästä? -jutun näkökulmana oli se, että syrjäytyykö ihminen yhteiskunnasta, jos ei käytä some-palveluja. En minä usko, että ihan heti syrjäytyy, mutta monesta kivasta ja hyödyllisestä asiasta voi jäädä ulkopuoliseksi. Annan lukijapaneelilta kysyttiin, syrjäytyisivätkö he ilman somea: 79% oli sitä mieltä, että oikea elämä tapahtuu livenä, 21% taas sanoi, että ilman somea moni asia jäisi huomaamatta.

Annan lukijat olivat osallistuneet gallupeihin:
68% käyttää Facebookia, sen sijaan Twitteriä vain 6%. Facebookia pidetään hyvänä tapana pitää yhteyttä ystäviin, toisia taas pelottaa se, että "isoveli valvoo". Twitteriä käyttävät pitivät sitä ammatillisen tiedon jakelukanavana. Mutta parissa kohtaa juttua tuli ilmi, millainen mielikuva palvelusta on niillä, jotka eivät itse twiittaa: "olisi rasittavaa jatkuvasti raportoida omaa elämää" ja "mitä ihmeellistä miehelleni on voinut sattua yön aikana, kun heti aamulla pitää mennä Twitteriin raportoimaan". Minulla on sellainen tuntuma, että omaa elämää raportoidaan paljon enemmän Facebookissa. Mutta eivät sielläkään kaikki kaikkea raportoi... Vain 16% koki addiktoituneensa Facebookiin tai Twitteriin. Facebookissa vierailtiin seuraavasti:

• monta kertaa tunnissa, 5%
• monta kertaa päivässä 39%
• kerran päivässä 28%
• muutaman kerran viikossa 17%
• harvemmin11%

Lukijoilta gallupoitiin myös, ovat he harkinneet somen käytön lopettamista. 66% ei ole, 24% harkitsee tauon pitämistä, 6% harkitsee kokonaan lopettamista ja 4% on jo lopettanut kokonaan. Nii-in, tässä tulee taas ilmi se, että some=Facebook. Sillä kuinka moni oikeasti pystyy (tai haluaa) lopettaa kokonaan some-palveluiden käytön? Että tästä edespäin en lue enää Wikipediaa tai katso YouTubesta videoita? Tai jos etsin tietoa jostain tuotteesta, niin hyppään Google-tuloksissa blogien ja keskustelufoorumien yli?


Minä annoin juttuun asiantuntijakommentteja, joista osan kirjasin yritykseni Facebook-sivulle.

Luitko sinä Annan juttua, ja jos, niin mitä mieltä siitä olit?

Twitteriä akvalaisille by @eijakalliala

Kävin taannoin kertomassa Akvalle Facebookista ja viikonloppuna huomasin, että tilaisuus saa tavallaan jatkoa, kun Eija Kalliala kertoo Akvalle Twitteristä. :)

Loin Twitter-tunnuksen, mitä teen sillä?

View more PowerPoint from Eija Kalliala

Esitys pidetään siis tänään ja SlideShareen materiaali on ladattu eilen illalla - mutta jo nyt katselukertoja on yli 600. Huikea saavutus Eija :).

Hitaasti hyvä tulee sanoo Juuso Myllyrinne

Suomessa on järjestetty TEDx-tapahtumia viime vuosina viitisen kertaa, Helsingissä 4 kertaa, Tampereella kerran ja kerran kaiketi jossain Lapissa. Etelä-Suomen tapahtumiin olen osallistunut ja saanut niistä paljon uusia ajatuksia. Viime syksyn TEDx Helsingissä suurimman vaikutuksen minuun teki tämä Juuso Myllyrinteen esitys:
Juuson Slow marketing -pointit lyhyesti:

1. Idea ei parane vaihtamalla sitä 4 kertaa vuodessa.
2. Anna idealle 1000 päivää aikaa lyödä läpi (esim. Facebook, Twitter).
3. Panosta kehitykseen - ja kuuntele käyttäjiä.
4. Ajattele käyttäjiä, älä kuluttajia.

Juuson lailla minua harmittaa myös se, millaisia mahdollisuuksia Nokia päästi käsistään. :(

Jaan myös Juuson idean siitä, että ideoihin täytyy panostaa riittävän pitkä aika. Mini treasures wikini täyttää pian kolme vuotta, ja nyt sivustolla käy kuukaudessa jo lähes 20 000 nukkekodeista kiinnostunutta kävijää. Tänä aikana olen törmännyt myös kilpaileviin juttuihin, mutta se, että täytyy panostaa asiaan monta vuotta ennenkuin se alkaa kantaa hedelmää tiputtaa onneksi hätäisimmät joukosta. :) Wikini kilpailee suosiosta myös tahojen kanssa, joilla on isot mainosbudjetit. Minä taas käytän hyväkseni ilmaisia some-palveluita ja sitä tietoa, jota olen nukkekotiharrastajista saanut yli kymmenen harrastusvuoteni aikana.

Kuinka tehdä kotisivut, osa 2

Yhdessä kaikkien aikojen suosituimmista blogipostauksessani kerroin, miten tein yritykselleni kotisivut. Nyt kun olen todistanut itselleni, että osaan tehdä sivuja, tuli aika siirtyä eteenpäin ja laittaa ammattilaiset hommiin.

Otin siis yhteyttä Trimediaan, joka alunperinkin auttoi minua Wordpressin asentamisen kanssa ja kerroin toiveistani. He saivat luopumaan minut ensimmäisestä ideastani, sparrasivat sivujen sisällön, käytettävyyden ja löydettävyyden kanssa ja suunnittelivat sivulle uuden ulkoasun, jossa otsikkoon oli tullut arkku, josta singahteli laattoja, joissa komeili some-logoja. Toinen hauska idea oli taustalla näkyvä kartta - karttaidea ui lopulta piilotetusta taustakuvasta tuotteistukseen asti.

Seuraavaksi otin yhteyttä Redanredaniin, joka on tehnyt minulle ja Outi Lammille bannerin Nettikahvilla- blogiin. Linda Saukko-Raudalle piirsin toiveeni: arkku, jossa on aarteita (somesta voi saada mainetta, kunniaa ja mammonaa - tai esimerkiksi heijastuksia asiakkaiden ajatuksista) ja josta singahtaisi some-laattoja, arkun viereen lapio sen merkiksi, että someilu käy työstä ja kartta ja kompassi sen merkiksi, että tarvitaan tavoite ja siihen pääsemistä pitää seurata. Selitin hänelle myös millaisia karttoja tarvitsen (olen nyt tuotteistanut koulutukseni ja työpajani reiteiksi, Piilotettu aarre tarjoaa opastettuja löytöretkiä someen) ja millaisia versioita tarvitsen omasta hahmostani.

Uusi ilme siirtyi myös tänne blogiin, Facebook-sivulle, Twitteriin ja tärkeimpiin SlideShare-kalvoihin.

Olen enemmän kuin tyytyväinen uuteen ilmeeseen, se on tuore, raikas, hauska ja leikkisä ja kutsuu asiakkaita mukaan seikkailemaan kanssani. Löytöretkellä voi tapahtua mitä vaan, voimme huomata, että tarvitsemme uuden kartan ja uusia työvälineitä.

Vaikka minulla olikin nyt ammattilaiset apuna, kirjoitin itse sisällöt ja laitoin kuvat paikalleen ja työtä se oli sekin, mutta yksin en kyllä näin ammattimaista jälkeä olisi saanut aikaiseksi, ja ideoistakin olisi moni jäänyt syntymättä.

Ja nyt sivut ovat sitten melkein valmiit (täysin valmiithan ne eivät koskaan saa olla, eihän), pientä hiomista vielä sinne tänne, mutta julkaista ne jo uskalsin. Uskallatko sinä antaa palautetta, korjausehdotuksia tai bugiraportteja?

Edit: kotisivut löytyvät siis osoitteesta piilotettuaarre.fi, käykääs kurkkimassa. :)

Visuaaliset iPad-muistiinpanot helposti by @saurau

Linda neuvoo, miten tehdä visuaalisia muistiinpanoja iPadilla.
Näyttää pelottavan yksinkertaiselta :).


MUOKS 07/2013: Bloggerin mukaan tämä kirjoitus on blogini kaikkien aikojen luetuin. Analytics tietää kuitenkin paremmin. Lue lisää Bloggerin ja Analyticsin tietojen vertailusta.

Miten vaihdetaan Facebook-sivun nimi?

Nyt, kun Facebook-sivuillakin on Timeline, on hyvä aika tuunata sivuja muutenkin. Minä olen piakkoin uusimassa Piilotetun aarteen netti-ilmettä ja samaa on liikkeellä muutenkin, yrittäjäkaverini kysyi, miten Facebook-sivun nimeä muutetaan.

Ensinnäkin, sivun nimi on eri asia kuin sivun osoite. 

Facebookissa yritykseni löytää lyhytosoitteesta facebook.com/piilotettuaarre, mutta sivun nimi oli vielä viime viikolla sama kuin yritykseni virallinen nimi: "Hidden treasure - Piilotettu aarre", kun se nyt on "Piilotettu aarre". Lyhytosoitteen organisaatiolle saa käyttöön vasta sitten, kun sivulla on 25 tykkääjää.

Mutta kun tein Lievestuoreen partiolaiset -sivun (non-profit organization), niin lyhytosoitteen (http://www.facebook.com/vuorenviesti) sai käyttöön heti. Sivun tyyppi siis vaikuttaa lyhytosoitteen saamiseen.

Sivun nimessä taas rajana on 99: sivun nimeä voi muuttaa vain, jos tykkääjiä on alle sata. Viime viikolla Hidden treasure - Piilotettu aarre -sivulla oli 125 tykkääjää. Saadakseni käyttöön lyhyemmän nimen, tein jotain kummallista: pyysin kavereiltani apua: voisitteko lakata tykkäämästä yrityksestäni :D. Kerroin heille toki syynkin, ja sanoin, että kunhan olen nimen muuttanut, saa sivusta taas ruveta tykkäämään. Kun olin, kovalla työllä, saanut 26 kaveria epätykkäämään sivusta, vaihdoin sivun nimen. Miten se sitten tapahtuu?

No, mennään sivun asetuksiin (Edit page) ja otetaan sieltä kolmas kohta (Basic Information) ja vaihdetaan kohtaan Name haluttu nimi ja tallennetaan. Helppo nakki.

Nyt kun siis hävitin sivuni nimestä Hidden treasure -osion, siirrän samalla englanninkielisen aineistoni toiselle sivulle, jonka nimi on Hidden treasure. Nyt sinne menee lähinnä Hidden treasure 2.0 -blogini päivitykset, jatkossa sinne voi tulla jotain muutakin. You are welcome to like it too ;). 

Vertailussa Facebook ja Twitter, osa 2

Itse olen viime aikoina kiihkoillut Pinterestista, mutta koska lukijoita näyttää selvästi kiinnostavan Twitter vs Facebook, kirjoitan taas siitä aiheesta.

Twitter on hyvin yksinkertainen palvelu, vaikka ensinäkemältä toisin luulisi.


Siinä missä Facebook on kokoelma erilaisia palveluja, jossa on mm.

• pelejä
• perheen valokuva-albumit
• chattipalvelu privaatteihin kaverikeskusteluihin ja ryhmäkeskusteluihin
• sähköpostipalvelu
• mikrobloggauspalvelu (statuspäivitykset),

Twitter keskittyy mikrobloggaukseen ja tekee sen hyvin. Ensinäkemältä toki kaipaa keskusteluun ketjutusta (kun ei ymmärretä, että mitähän asiaa tässäkin kommentoidaan), mutta kun keskusteluja oppii lukemaan, viestinnän tasa-arvoisuus alkaa viehättää.

Twitterissä kaikki kommentit ovat samanarvoisia. Usein on niin, että keskustelun avaukseen heitetty vastaus on avausta mielenkiintoisempi, jolloin tämä vastaus alkaa levitä viraalisti ihmisten retweettausten (vrt. sähköpostien forwardointiin, eli kerrotaan omille seuraajille mielenkiintoisista tweeteistä) avulla. Facebookissa tällainen ei ole tällä hetkellä mahdollista, sillä vain julkisia statuspäivityksiä voi jakaa eteenpäin omille kavereille.

Mistä päästiinkin seuraavaan asiaan, kavereihin, seuraajiin & seurattaviin.

Facebook perustui kavereiden väliseen kommunikointiin. Olemme verkostoituneet siellä esimerkiksi sukulaistemme, koulukavereidemme ja naapureidemme kanssa. Totuus on, että meillä ei välttämättä ole kovin monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta näiden ihmisten kanssa. Joku intoilee kuntoilusta, toinen kakuista, kolmas kissanpennuistaan jne. Facebookista puuttuu ns. sosiaalinen objekti.

Twitterissä seurattaviksi valitaan sen sijaan kiinnostavista asioista puhuvia ihmisiä. Ja jos joku alkaa jaarittelemaan joutavia, hänet voi hetkessä poistaa seurattavien listalta, eikä tämä ole sellainen loukkaus, kuin se Facebookissa olisi.


Facebook on apinoinut tämän ominaisuuden, viime syksystä lähtien voimme myös Facebookissa seurata mielenkiintoisia ihmisiä tilaamalla heidän julkiset päivityksensä. Ongelma on se, että emme tiedä, keitä kaikkia voi tilata. (Mainos: minuakin voi tilata)

Twitterissä taas voi seurata melkein kaikkia. Lukon kuvasta tunnistaa henkilöt, jotka twiittaavat vain kaveripiirilleen. Facebookissa ei usein tutustu entuudestaan vieraisiin ihmisiin, Twitterissä vieraiden ihmisten seurailu on koko palvelun idea. Ja vieraista ihmisistä tulee ennen pitkää tuttuja, esimerkiksi Jyväskylän tweettaajat tapailevat aika ajoin mm. lounaan äärellä.

Facebookilla ja Twitterillä on siis kummallakin oma paikkansa, enkä ole kummastakaan kovin äkkiä luopumassa. :)

Lue myös vertailu Twitter-Facebook-Google+, jonka tein syksyllä some-kavereideni avustuksella.