Tällä kertaa kerron kuulumisia eräästä teemaillasta (lue vastaava tarina myös
Ambientian blogista), jossa olin hiljan puhumassa sosiaalisesta mediasta (web2.0), joka eroaa perinteisestä netin käytöstä ainakin siinä, että entistä useammat pääsevät ääneen ja viestit tavoittavat entistä useamman kuulijan. “Ennen vanhaan” (minun tapauksessani 3,5 vuotta sitten) yrityksissä oli vain muutama henkilö, joka sai päivittää intranetiä, kunnes aloimme käyttää wikiä, joka mahdollisti sen, että kuka tahansa sai päivittää sivuja ja vaikka korjata huomaamansa virheet.
Some-työkalujen käyttöönottoon liittyy toki paljon muutosvastarintaakin, eikä ihme - uusi avoin kulttuuri pelottaa: miksi kirjoittaisin kaikki tietoni (tai jopa paljastaisin sen, etten olekaan kaikkitietävä) wikiin – sen jälkeenhän minut voidaan hyvin ulkoistaa seuraavalla yt-kierroksella? Organisaatioon vaaditaankin luottamusta ja hyvää johtamista, jotta opitaan, että tietoa ei enää pidä pihdata vaan jakaa.
Some-työkalut ovat helppoja käyttää, mutta niitä ei voi vain heittää työntekijöille kuin luuta - että tässäpä teille wiki, alkakaas nyt käyttää sitä. Käyttöönotto pitää suunnitella hyvin, mieluiten pilotin kautta. Ihmiset pitää kouluttaa ja aikaa pitää varata myös työkalun ylläpitotehtäviin. Wikit ja blogit eivät pysy siistinä, ellei joku huolehdi siitä, että niitä ylläpidetään ja että käytetään oikeita avainsanoja ja muita rakenteita. Työympäristössä some-työkaluihin kirjoitetaan yleensä omalla nimellä, mikä ehkäisee suomi24-ilmiötä, kannattaa siis todella harkita haluaako sallia anonyymipäivitykset.
Ilmaiset työkalut houkuttelevat jaj niitä otetaan käyttöön liian helposti ymmärtämättä, että niiden käyttöön ja ylläpitoon pitää uhrata paljon aikaa. Firma ilman Facebook-sivua on paljon parempi vaihtoehto kuin firma, jonka sivua ei päivitetä, lueta tai moderoida... Asiakkaathan voivat jatkaa keskustelua keskenään, jos firma on sivunsa unohtanut, eivätkä ne jutut taida kovin mairittelevia olla...
